Tuhat sanaa

lapioijat, 1976, originally uploaded by tuija.

Pääsiäisen pyhinä innostuin skannaamaan valokuvia nettialbumiin. Osa parin kolmen vuosikymmenen takaisista värikuvista oli jo tosi pahassa kunnossa, kun muovitarra-albumi oli syövyttänyt vedoksia. Tuoreempia kymppikuvia oli meditatiivisen mukava ruksuttaa skannerilla jpeg-tiedostoiksi liukuhihnatyönä.

Kuvien metatiedon syöttäminen vei aikaa ja vaati tiedonhankintaa: Milloin olimmekaan Altassa autoretkellä? Milloin meillä oli se sininen teltta takapihalla? Milloin alettiin rakentaa?

Meidän sukupolvemme, joka elää siirtymän analogisesta digitaaliseen, joutuu näkemään ison vaivan omien kuvien digitoimiseksi. Digikamerasukupolven ei tarvitse tuskitella sitä, että valokuvissa itsessään ei ole valmiina mitään tietoa siitä, milloin ne oli otettu. Eipä silti, tekniikan kehittyminen hoitaa heille/meille epäilemättä taas jotain uutta pähkäiltävää. Pianhan kuvissa on mukana myös tieto siitä, missä ne on otettu - kunhan paikkatietolaitteisiin yhteensopivat kamerat nyt vain halpenisivat.

***

Huomaan käyttäväni yhä enemmän aikaa vuorokaudesta digitaaliseen kodinhoitoon. PVR täyttyy tallennuksista ja sitä täytyy siivota. Uusia ajastuksia täytyy kytkeä ja vanhoja purkaa. Ipod täytyy muistaa ladata ja ylimääräiset sähköpostit tuhota postilaatikoista. Kännykästä täytyy poistaa saapuneita tekstiviestejä. Kännykameralla otetut kuvat täytyy synkata kotikoneelle. Nettikaupasta ostettu musiikki ja digikuvat on varmuuskopioitava.

Silti jokin tässä digitaalisessa askartelussa on niin palkitsevaa, etteivät nuo puuhat tunnu tiskaamisen ja imuroimisen veroisilta vaivakkeilta, päin vastoin. Muinaiskuvien digitoiminen ja kuvien jakaminen sukulaisten kommentoitavaksi nettikuva-albumissa on jo ehtinyt synnyttää ooh, aah ja oi muistatko - tyyppisiä elämyksiä, joita kuvien makuuttaminen kaapissa pahvilaatikossa ei ole pystynyt tekemään.

***

Olen nähnyt Flickr-albumini järjestämisessä jo niin paljon vaivaa, että alan miettiä sen elinkaarta.

Vivikka pohti äskettäin digitaalisen identiteetin kohtaloa käyttäjätunnusten haltijan kuoleman jälkeen.

"Mitä tapahtuu, kun kuolen? Enkä tarkoita nyt sitä, jatkuuko elämäni siellä "tuonpuoleisessa" vai ei. Vaan sitä, kuka tätä blogia ylläpitää sitten, kun minua ei ole."

Oletan, että Yahoo tai joku sen ostanut yritys jatkaa toimintaansa senkin jälkeen, kun minusta aika jättää ja että Flickrin kaltaiselle palvelulle on suunniteltava pitkähköä elinkaarta. Niinpä voisi olla ihan paikallaan, että sinne ilmestyisi TRANSFER ACCOUNT - tyyppinen toiminto lähivuosina. Tarvitsemme toiminnon, jolla tilin haltija voi siirtää sen hallintaoikeuden haluamalleen uudelle henkilölle siten, että uusi henkilö voisi hallinnoida kansioita ja metatietoja haluamallaan tavalla mutta kuvatiedostoissa säilyisi aina tieto alkuperäisestä julkaisijasta.