Tuhat sanaa

Mitenniin "alkavat pian?"

Ovat olleet jo. Pitkään. Joulukorttikin on virtuaalinen.

Heh heh... oi aikoja. Varmaan puhelinnumeron pyytäminen baarissa jää sekin maailman yleisimpänä iskumenetelmänä historiaan ja jatkossa kysellään blogin tai mesen osoitetta...

Ajatelkaas, minulla on vielä toisinaan tapana soitella ihmisille, joihin haluan pitää yhteyttä. Ihanan vanhanaikaista.

Jotenkin minusta tuntuu, että näissä blogi- ja jossain määrin Mese-käyttäjäpiireissäkin välillä hämärtyy kokonaisuus siitä, miten suurin osa ihmisistä taitaa vielä elää näiden ulkopuolella.

Erityisesti "blogosfäärissä" tuntuu siltä, että yksi ja sama pieni piiri kommentoi toistensa juttuja.

Otsikko ei muuten viittaa sähköpostiviesteihin tai MMS-viesteihin, vaan perinteisiin paperisiin postikortteihin, joita Suomen Posti arvioi tänä vuonnakin toimitettavan noin 50 miljoonaa. Kaikkien aikojen ennätys taisi olla 53 miljoonaa, mistä on siis tultu alaspäin, mutta eivätkä Mese- ja sähköpostitervehdykset näytä vielä korvanneen suurella yleisöllä perinteisiä tapoja.

Marinadi, JukkaV, samaa mieltä siitä, että F2F seurustelua ei korvaa mikään, silloin kun se on mahdollista.

Koko postaus lähti siitä hämmästyksen tunteesta, että yhtäkkiä omassa arjessa olenkin päivittäin enemmän kontaktissa suhteellisen uusien tuttavuuksien, teidän ruutuihmisten kanssa, kuin omien rakkaiden vanhojen ystävien.

Allekirjoitan Marinadin havainnon siitä, että on pari erilaista lähipiiriä ja sen off-line -ystävistön kanssa kun nähdään, voi jutella hyvinkin syvällisesti siitä huolimatta, että edellisestä tapaamisesta olisi kulunut puoli vuotta tai vuosi.

Vaanivia piilolukijoita, jotka erkkaa piinaavat, en ole tuttavapiiristäni bongannut - liekö niin, että nämä digijorinat ovat kuitenkin niin puuduttavia vanhoille ystävilleni ja tutuilleni, että eivät niitä koskaan lue. Eikä täältä kuitenkaan mun kuulumisia löydy, paitsi mitä nyt rivien välistä jotain pilkahtaa.

Janne, sulle tää ei ole mikään juttu enää selvästikään, mutta itse pyristelen vielä näiden kahden maailman rajalla ..

Tuomo, soittaminen on tullut itselleni vaikeammaksi - liekö siitä syystä, että osalla ns. vanhoista ystävistä on lapsiperheessä kerta kaikkiaan niin eri vuorokausirytmi että yhteistä hyvää jutteluaikaa ei tahdo löytyä (älytöntä oikeasti!).

Tero, muistetaanpa myös, että Posti kyllä osaa viestinnän ja joulun tienoossa media on tottunut odottamaan siltä tilastotietoa siitä, kuinka paljon kortteja on tänä vuonna lähetelty. Kuin se olisi jokin maaottelu tms. Sama tekstareiden kanssa nyt viimeisten vuosien aikana.

Luultavimmin yhä useammat toimivat "sekä että" - periaatteella - vaan kuka tilastoisi jouluiset sähköposti- ja mesetervehdykset? Oikea vastaus: ei kukaan - ja hyvä niin :=)