Tuhat sanaa

Tämä on nyt sitten erittäin subjektiivinen kommenttini.
Erittäin.

Elämme roolipelien maailmassa.

Yhteiskuntamme pyörii aika paljon seksuaaliroolien mukaan ja niiden varassa. Ja - Tämän hetkinen fiilikseni miehenä (seksuaalirooliolentona) on että - kiltteys miehenä, eri roolien suorittajana naisten suhteen ei kannata alkuunkaan.

Rajatusti reilu kannattaa olla, hyväkäytöksinen joo ja inhimillinen, ainakin myötäilevä - mutta naiset ahdistuvat, hermostuvat ja suuttuvat jos kilttinä miehenä tasavertaisesti ja pelottomasti yrittää lähestyä naista.
Naiset eivät ehkä halua uskoa kilttiin mieheen todellisena miehenä eivätkä uskoa kilttiä miestä "kykeneväksi" "mieheksi". Pelkäävät kilttiä miestä esim "tarrautuvaksi". Jos mies ei pidä naista varpaillaan, nainen ajattelee ettei mies ole kiinnostunut hänestä tai että miehellä ei ole varaa valita muista naisista.

Jos kilttinä miehenä haluaa sanoa rehellisesti erilaisen mielipiteensä, nainen kauhistuu sitä hyökkäyksenä.

Myöskään tuo tekstissä mainittu järkevälle kiltille sallittu "rohkeus"määre ei oikein päde. Naiset kokevat toisaalta hyvin hyökkäävänä jos mies filosofisesti tai psykologisesti on humanistisissa asioissa selkeästi eri mieltä. Kaikissa parisuhteissa, mitä minä tiedän, niin ei kukaan mies uskalla sanoa mitenkään mielipiteitään suoraan naisen läsnäollessa. Pelisilmää, peliteoreettisesti kiltti. Mies saa olla kiltti - laskelmoivasti, tilaushahmona.
Naisten mieliharrastus on kovin usein vaatia miestä olemaan samaa mielipidettä mm ihmiskuvakysymyksissä ja monelle miehelle se kiltteys on vain rituaali, naisen paijaamisen yksi muoto, olla samaa mieltä ja rauhoittaa naisen samankaltaisuusfantasioita.

Suomalaisilla naisilla on mielestäni pohjimmiltaan kuitenkin karmea "macho-kaipuuhallusinaatio" "itsenäisestä miehestä", näköharha, machofiltteri, jonka kautta miehen tittelin alle kelpaa vain miehekäs mies, "naisen isälle pärjäävää". Miehekkyyden mielikuvakriteerien kautta.
Muuten miehen voi ottaa toki vain kotimieheksi ja vitsailla tyttöystävilleen tossavaisestaan, joka nyt ei ole mies sinänsä mutta jonka kanssa armollisesti on parisuhde aloitettu ja pitihän lapsille nyt joku kiva isi hankkia.

Ehkä naiset haluavat tekijänoikeuden ja valtaoikeuden "herkkyyteen" roolina. Naisen herkkyyden ylistäminen ja alleviivaaminen on myös sitä valtakamppailua. Sukupuolten välistä sotaa. Se ei ole hävinnyt minnekään.
Ja se vaikuttaa yhteiskuntatasolla.

Kun naisen pitää määrittää mies seksuaalisessa roolikentässä niin suomalaiset naiset määrittelevät erittäin lokeroivasti miehen kyvykkyyden erilaisten mielikuvien kautta eikä itsenäinen kiltteys ole lähimainkaan tärkeintä miehen määrittelyn kriteereissä.

Naiset haluavat miehestä mielikuvana isänsä tappajaa, naisen isälle mielikuvana pärjäävää mies-olentoa. Suomalaiset naiset ovat yleensä niin kerjäävästi tyttö-roolissa kiinni omassa etäisessä isässään että kiltti, suoraan tasa-arvoinen mies mielikuvana ahdistaa lopulta heitä todella paljon. Jos he uskoisivat kilttiin mieheen niin isäkuvan jäyhän kunnioitettava ja pelättävä jumalkuva olisi heidän mielessään vaarassa.

Mielummin moni nainen haluaa miehekkyyden kriteerien täyttävän pakettimiehen, johon voi kouluttaa ja pakottaa kiltteyttä ja tuntea sitten naisellisen uudisraivaajan onnea miehen muokkaamisesta.

Tietysti nyt yleistin ja kärjistin tämän hetkisten fiilisteni mukaan ja erityisesti nyt seksuaalisten rooliasetelmien kannalta.

Mutta pointtini on se että :
Naiset edistävät omilla ladatuilla miesfantasioillaan ja prefiksaatioillaan kilpailuyhteiskuntaa ja miesten näyttämishalua. Aika paljon. Miehet tarkkailevat naisten kriteereitä ja naisten odotuksia ja yrittävät täyttää niitä. Niinkuin äitinsä noverbaalisia vaatimuksia.
Kaiken kuningasmääre monessa suhteessa on se Raha. Kyvykkyys. "Helppous". Elämän "kehittyminen" mitattavissa määreissä. Porvarillinen perheen vertailtavuus. Onnen yleiset määreet.

Naiset voivat ensin viehättyä kiltteydestäkin ja luovuudesta (traumaattisten miessuhteiden jälkeen) mutta yllättäviä vaatimuksia alkaa kasvaa miehelle, vähitellen...

"Mutta kiltti ei ole sama kuin ovimatto jees-tyyppi, voi olla hyvinkin vankka oma persoonansa ja silti elää kiltillä elämänasenteella, jossa kunnioitetaan muita asettautumatta silti muiden palvelijaksi."

Parisuhteessa kiltti ihminen on helppo alistaa ja nöyryyttää, koska kunnioittaminen tarkoittaa kuuntelemista ja vastavuoroisuutta. Jos toinen osapuoli ei suostu samaan, niin seurauksena ei voi olla mitään muuta kuin joko kiltin alistumista ja nöyrtymistä tai jatkuvaa riitelyä ja/tai valtataistelua.

Pidän itseäni kilttinä miehenä ja minusta on alkanut tuntua, että kiltin mahdollisuus perustaa naisen kanssa pitkä parisuhde on pieni. Jostain syystä vaikuttaa siltä, että nainen sittenkin kaipaa suhteeseen isähahmon, joka lyö nyrkkiä pöytään ja rajoittaa naista henkisesti ja ehkä fyysisestikin. Vastavuoroisuus, kunnioittaminen ja todellinen tasa-arvo ovat puheissa ja teksteissä kulkevia ihanteita, joita nainen ei kuitenkaan käytännössä halua.

Tasa-arvoinen ja kunnioittava ihmissuhde vaatii molemmilta henkistä ryhdikkyyttä. Siinä molempien on seistävä omillaan syyttelemättä ja omat rajansa etsien. Haluaako nainen tätä, ihan oikeasti?