
Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Richard Fair ja Robin Hamman kertoivat EBU:n Multimedia Meets Radio - seminaarin osallistujille Manchester Blogging Projectista, jossa he uskovat linkittämisen voimaan. Paikallisjournalistinen blogihanke neuvoo, miten oman blogin voi aloittaa ja kertoo, millaisia työkaluja on. Paikallisten bloggaajien kirjoituksiin linkittämällä se uskoo voivansa olla yhteisölle hyödyllinen sisällön poimija ja suosittelija. Hamman bloggaa osoitteessa Cybersoc.com.
Kommentit
Blioggaaminen on innostavaa
Tällaista innostamista tosiaan tarvitaan. Itse olen tosi kiitollinen Kari Haakanalle ja Matti Lintulahdelle, jotka pitivät toimittajille pienen blogikurssin syksyllä 2005. Olin jo silloin päättänyt pistää pystyyn blogin. Halusin vain miettiä identiteettini etukäteen.
No, itse olen hurahtanut aika lailla bloggaamiseen eikä homma jäänyt siihen lääketiede- ja terveys -aiheiseen blogiin, jota tuolloin suunnittelin...
Itse en toimi paikallistasolla (tosin perusterveydenhuollosta kirjoittaessani näkökulmani on useimmiten helsinkiläinen), mutta linkitettävää ja tägättävää riittää.
Pieneksi ongelmaksi on kasaantunut tuo ansaintapuoli, sillä olen freetoimittaja enkä lisäksi blogin luonteen tähden tahdo avata sitä vapaalle mainonnalle.
Kurssi on ollut ilmeisen
Kurssi on ollut ilmeisen hyvä, koska olen muiltakin kuullut siitä kehuja.
Friikkujen joukossa on kai kaksi koulukuntaa bloggaamisessa - osa ajattelee, että se luo nimeä ja on hyväksi tunnettuudelle, vaikkei suoranaisesti tuottaisikaan rahaa, osa taas ajattelee että jokainen tilaamatta ja maksamatta julkaistu lause on tienesteistä pois.
Vaatiiko tilaaja nykyään kaikki oikeudet teksteihin, muuten, vai onko toimittajan mahdollista myöhemmin itse julkaista juttunsa verkossa omaan piikkiinsä?
Teen yleensä eri jutut nettiin
Minä taidan olla vain tyhmä kutsumustyöläinen, teen verkkolehtiblogiani ihan työkseni, paitsi että palkatta. Mahdollisesta tunnettuudesta ei minulle ole suurempaa taloudellista etua ollut. Sen sijaan bloggaaminen on mielestäni hyvä itseopiskelualusta journalistille ;)
Jutun tilaaja saa sellaiset oikeudet ainakin minulta, mistä on valmis maksamaan. Yleensä minulta ostavat kertaoikeuksia, mikä on ostajalle halvempaa, mutta jättää itselleni mahdollisuuden myydä uudelleen tai julkaista.
Itse en ole montaakaan kertaa blogeihini pistänyt lehtijuttujani, kotisivullani niitä jonkin verran on. Suosin aika lyhyttä postausmeininkiä. Niinpä teen usein juttuja aika suppeasta näkökulmasta verkkolehteeni. Kokonaisuudesta kuitenkin toivoakseni vähitellen kutoutuu kuva terveyden avaimista :)
Tein juuri eilen poikkeuksen säännöstä: Nonossa julkaistiin jo aiemmin melko samanlaisena lehdessä kertakäyttöoikeuksin julkaistu juttuni vanhusten älykodista.
Kirjoita uusi kommentti