
Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Jokaisen journalistin kannattaa luoda itselleen vahva oma henkilöbrändi. Mieluiten se kannattaa tehdä aloittamalla blogin pito heti uran alkuvaiheessa, mutta myöhemminkin aloitettuna siitä on hyötyä. Näin neuvoo Poynter Online - journalismiblogin Amy Gahran (Media Career Insurance: Your Blog).
Oma blogi - ei siis työnantajan saitilla kirjoitettu työblogi - on Gahranin mukaan mediatyöläisen uran turva ja vakuutus. Se edustaa ammatillista jatkuvuutta ja mahdollisuutta luoda itselleen nimeä, vaikka työtehtävät, esimiehet ja työpaikat vaihtuvat. "Having your own blog is media career insurance. It will serve as your "home base" where you establish your personal reputation, track record, abilities, interests, and aspirations. It's a rewarding, useful, persistent way to be professionally and personally generous. It can attract help, insight, serendipity, and opportunity. And it lets you achieve all this consistently, despite inevitable changes in your job, bosses, beat, location, or goals."
Löydettävyys on tämän päivän urakilpailussa välttämättömyys. Hakukoneet suosivat blogeja. Jo muutaman merkinnän julkaisutahti kuukaudessa pitää blogisi hakukoneiden suosiossa. Linkitä blogiisi kaikista käyttämistäsi sosiaalisen webin palveluista ja jätä aina blogisi osoite myös kommentoidessasi muita blogeja.
Gahran neuvoo karttamaan työnantajaa, joka vastustaa oman blogin pitämistä. Omaan piikkiin bloggaamatta jättäminen ja hakukonenäkyvyyden sen vuoksi menettäminen ei ole hänen mielestään sen arvoista.
Gahran kirjoittaa journalistiportaalissa, mutta uskoisin omaan henkilöbrändiin panostamiseen olevan samoja syitä monella muullakin tietotyön alueella. Sitä mukaa kun yrityksissä aletaan herätä sosiaalisen median mahdollisuuksiin, aletaan työntekijöitä suostutella mukaan yritysblogin kirjoittamiseen. Ennen kuin lähtee mukaan verkkoläsnäoloon yrityksen piikkiin, kannattaa olla taskussa vähintään vuosi kokemusta bloggaamisesta ja muusta verkkoläsnäolosta omaan lukuun. Näin yritysblogiin mahdollisesti liittyessään tietää jo jotakin siitä, mitä sosiaalisessa mediassa toimiminen käytännössä tarkoittaa.
Katso myös
Verkkoidentiteetin luomisesta aiemmin Tuhat sanaa - blogissa
Kommentit
Domain on brändi
Amy Gahran kirjoittaa "Here are my tips for starting and running your own blog" ja ensimmäisenä on kohta: "Get a good domain name."
Olen samaa mieltä. The Richter Scales ilmaisee biisissään "Here Comes Another Bubble v1.1" todella mainiosti:
need a good domain name
must be cheap, can’t be lame
something cool like
flickr, meebo, wikiyou, mahalo, bebo
“telephone” without the “t”
“digg” but with a triple “g”
Kannattaa palkata brändejä
Työnhakijalle kannattaa esittää haastattelussa kaksi kysymystä:
1) Harrastatko hiihtoa?
2) Mikä on blogisi osoite?
Vastaus toiseen kysymykseen kertoo todella paljon haastateltavan maailmankuvasta, suhteesta nettiin ja halusta vaikuttaa ympäristöönsä.
En tietenkään tarkoita, että jokaisen pitäisi blogata. Kysymyksen tarkoitus on selvittää haastateltavan suhde aiheeseen.
viHannes, totta, omaan
viHannes, totta, omaan domainiin kannattaa panostaa alusta asti yksityishenkilönkin, jos on vähänkään vakavissaan verkkoidentiteettinsä kanssa. Mikä uskomattominta, vieläkin joskus näkee yrittäjiä, jotka eivät ole saaneet aikaisemksi yrityksen nimistä verkko-osoitetta, vaan pakettiauton kyljessä lukee www.operaattori.fi/yrittäjänlempinimi. Joissakin on tildet ja kaikki mukana...
Miikka hyvä kysymyspatteri. Mutta onko tosiaan laillista kysyä hiihtämisestä? Meinaan että murtsikka tässä maassa lähenee joillekin uskontoa.. Hyvä yhteenveto myös tuo sun tuore artikkelisi yritysblogista markkinointikäytössä.
Meilläpäin..
yrittäjät ovat kyselleet autojensa kylkeen www.nopolanews.fi -tarraa. Etenkin pienet, joilla ei ole nettisivuja eikä ole niitä tarkoitus perustaakaan ajan puutteen vuoksi. Ovat kuitenkin mukana yhteistyökumppanisivustolla, joka ajaa saman asian ehkä jopa paremmin kuin omat sivut.
Jenkkitutkimus verkkonäkyvyyden vaikutuksista työnsaantiin
En tiedä onko jo tuttu, mutta amerikkalainen careerbuilder.com julkaisi tämän kuun alussa tutkimustuloksia, joissa puidaan verkkonäkyvyyden vaikutuksia työpaikan saantiin.
What links here
Sitä vain tulin sanomaan, että olen näköjään What links hereä pätevämpi nuuhkimaan tänne linkkaavat. Ainakin löysin Rautasillan (os. Medis) linkin sitä ennen!
Toinen juttu: oletko huomenna lähdössä siihen väitöstilaisuuteen? Nähtäisiinkö ulko-ovella?
aaro tuo kertoo vahvasta
aaro tuo kertoo vahvasta brändistä ja yhteisöllisyydestä! (muuten Gahran kysyisi sinulta, mikset jättänyt nimimerkin kanssa www-sivun linkkiä kommenttiin)
Arttu luin uutisnoteerauksia tuosta, joo. Samuli Kotilainen Tietokoneessa poimi esiin tuon positiivisen puolen hyvin: " -- myönteinen netti-imago voi auttaa työnhaussa. 24 prosenttia työhön ottajista kertoi, että nettitiedot olivat parantaneet työnhakijan mahdollisuuksia. Suurimpia syitä olivat ammattimainen vaikutelma netissä ja ennen kaikkea hyvät kommunikaatiotaidot. Myös laajat kiinnostuksen alueet ja luovat sivustot netissä auttoivat työn saamisessa." (Kohta jo kolmasosa työnantajista tutkii nettitaustat / Haluatko työpaikan? Älä tee näitä hölmöilyjä netissä)
SÄ nähdään huomenna Hankenilla auditorion ovella!
Ajoitus sattui nyt nappiin, Tuija
Olen juuri kirjoittanut sinusta muutaman sanan omaan blogiini. Asia liittyy tämän entryn aiheeseen, vaikka en ollut juttua vielä lukenut.
Syystä ojennan sulle Blogging Mentor -napin. Se ei velvoita sinua mihinkään.
KirsiM kiitos tuli mieleen,
KirsiM kiitos
tuli mieleen, että verkkoläsnäolovalmennustahan pitäisi voida hankkia ihan henkilökohtaisena palveluna, kotiin toimitettuna tilauksesta. Mahtaisiko uudistuva it-kotitalousvähennys kattaa sen?
Vaalien alla on ilman muuta
Vaalien alla on ilman muuta selvää, että ellei voida vähentää, niin asia otetaan mitä pikimiin esille...
Itse olen joutunut pohtimaan omaa verkkoläsnäoloani jälleen, kun menin kuitenkin mukaan Naamakirjaan. Uudet kysymykset jälleen... (eivät edes pelkästään ajankäytölliset).
Blogilla on suuri vaikutus
Kun haen työntekijöitä, katson aina mitä heistä löytyy Googlella. Mahdollinen blogi kannattaa kyllä mainita hakemuksessakin, eikä jättää sen löytymistä Googlen varaan. Blogin pitäminen kertoo, että henkilö on tajunnut jotain oleellista netistä - ja sen sisältö henkilön persoonasta. Kahdesta suunnilleen yhtä pätevästä hakijasta bloggaaja menee edelle, sillä blogilla on tietty sädekehävaikutus (riippuu tietysti työnantajastakin).
Henkilöbrändi on ihan oikea sana tässä yhteydessä
...
Edelliseen lisään vielä seikan, joka jäi itsestään selvänä sanomatta. Nimittäin sen, että blogilla voi tietysti osoittaa myös todellista ammattitaitoa bloggaamalla oman alan aiheista tai rakentamalla blogista portfoliota.
Harto kiitos tuosta
Harto kiitos tuosta todistuksesta - olen samaa mieltä että aktiivinen verkkoläsnäolo kertoo että tyyppi on yhteistyöhakuinen ja kiinnostunut myös siitä, mitä muilla on mielessä
KirsiM millaisia uusia kysymyksiä olet pohtinut?
Oma blogi ja aktiivinen verkkoidentiteetti ovat kaksi eri asiaa
Hyvä keskustelu ehdottomasti. Itse en rohkaisisi kovin paljoa yksityisten blogien pitämiseen - tai en näe itse sitä niin kovin yksiselitteisen hyvänä asiana. Esimerkiksi näin vaalien alla ehdokkaat ovat hyviä esimerkkejä. Edustajana oleminen on yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Minua kiinnostaa äänestäjänä, että kykeneekö ehdokas yhteistyöhön. Se, että ehdokas kirjoittaa aktiivisesti omaan blogiinsa ei välttämättä ole niin tärkeä juttu. Tärkeämpää voi olla se, että mihin keskusteluihin hän osallistuu ja missä hän keskustelee. Toki omalla blogilla on helppo hallita monia asioita, mutta yhtä lailla minusta olisi hienoa jos ehdokkaalla olisi vaikkapa pari ryhmäblogia perustettuna tiettyjen hänen ajamiensa asioiden ympärille. Se olisi näyte todellisesta masinointi- ja yhteistyötaidosta.
Esimerkiksi itse kirjoitan useampaan ryhmäblogiin, ja koen sen paljon paremmaksi tavaksi viedä niitä asioita eteenpäin joiden parissa teen töitä ja joista välitän.
Ymmärrän, että henkilöbrändi on esimerkiksi viihdealalla tärkeätä, mutta silloinkin se brändi muodostuu henkilön tekemien erilaisten projektien ja juttujen kautta. Olisiko kuitenkin niin, että useimmille henkilöille riittäisi vain jonkinlainen hallittu verkkoidentiteetti? Ehkä vain se oma domain joka koostaa yhteen yksilön käymän verkkokeskustelun, oli omaa blogia tai ei.
Esimerkiksi Antti Vilpposen oma sivusto on hyvä esimerkki tällaisesta "lifestream"-lähestymistavasta jossa henkilökohtainen blogi ei ole itseisarvo vaan yksi projekti muiden joukossa, jos omaa blogia nyt edes onkaan.
http://antti.vilpponen.net/
kolme askelta verkkoidentiteettiin
PerttuT voi hyvinkin olla, että useimmille ihmisille riittää mainitsemasi kaltainen hallittu verkkoidentiteetti. Olet ihan oikeassa siinä, että oma blogi ei ehkä sittenkään sinällään ole itseisarvo, tokihan yhteistyö kimppablogissa voi olla vielä arvokkaampaa. Riippuu omista tavoitteista ja ennenkaikkea lopputuloksesta. Jos on kovasti tarkka omasta henkilökuvastaan, kimppablogi voi olla pienoinen riski, koska silloin omaan julkiseen persoonaan liitetään kaikki, mitä muut kimppalaiset tekevät ja sanovat. Riski on toki pieni ja esimerkiksi politiikassa toimiville joka tapauksessa olemassa.
Silvennoisen verkostoitumiskirja-arviossa ehdotan kelle tahansa verkostoitumishakuiselle kolmen askelen ohjelmaa:
1 kannattaa luoda yksityisen persoonansa rinnalle julkinen minä esimerkiksi varaamalla oma verkko-osoite eli domain ja julkaisemalla julkisen minänsä esittely ja yhteystiedot siellä.
2. blogi, jonka perusteella uudet potentiaaliset kontaktit voivat tutustua omiin mielenkiinnon kohteisiin
3. profiili muutamiin palveluihin, joissa kytkeydytään toisiin ihmisiin
Tuota listaa voi ja pitää tietysti varioida omien tarpeiden ja tavoitteiden mukaan, mutta tietyt elementit on hyvä olla: miten sinut tavoittaa, millaisista asioista olet kiinnostunut ja keiden (verkkojulkisten tyyppien) kanssa hengaat
Vilpposen Lifestreaming - taulukko on aikas hieno, mutta veikkaan, että aika monelle sosiaalisessa webissä ensiaskeleitaan ottavalle vähän liian iso pala haukattavaksi.
Oma blogi on nopea aloittaa, mutta vaikea saada toimimaan
"Jos on kovasti tarkka omasta henkilökuvastaan, kimppablogi voi olla pienoinen riski, koska silloin omaan julkiseen persoonaan liitetään kaikki, mitä muut kimppalaiset tekevät ja sanovat." --> En ole tuota itse edes koskaan ajatellut oikeasti riskinä tai kuvitellut että ihmiset ylipäätään tekisivät tulkintoja tuolla tavalla. Itse en ainakaan tee ollenkaan tuolla tavalla tulkintoja. Eihän nyt lehtien toimittajiakaan teilata sen perusteella että mitä muut toimittajat samassa lehdessä kirjoittavat?
Ehkä oman blogin perustaminen on se matalin ja helpoin tapa osallistua webissä, mutta vailla ongelmia ei yksityisen bloginkaan luoma vaikutelma ihmisestä ole. Jos nyt vaikka haluaisikin kasvattaa tunnettuuttaan, niin oman blogin perustaminen jonnekin webin kulmaan ei mielestäni ole kovin helppo tie.
Esittämäsi kolmen kohdan lista on varmaan aika hyvä peruslähtökohta jos joku haluaa nopeasti luoda kontakteja ja rakentaa verkostoa. Itse ajattelen enemmän että jos haluaa laajentaa verkostoaan nimenomaan verkon kautta ja verkon avulla niin se oma blogi ei ole yksiselitteisen hyvä juttu.
No se on totta, että
No se on totta, että blogiverkostoituminen vaatii aikaa, vaivaa ja paneutumista.
Kyllä minusta lehtien toimittajien mainetta sävyttää se, mille lehdelle ne kirjoittavat. Lehtitoimittajavertaus sinänsä ontuu hiukan, koska siinä myydään keikkaa (tai työsuhteista työvoimaansa), kimppablogaus taas on vapaaehtoista. Tai, no, olen tosin kuullut sanottavan että jotkut lehdet maksavat niin huonosti että sekin lähentelee vapaaehtoistyötä. Joten hyväksytään rinnastus.
Otetaan läheinen esimerkki, Vierityspalkki. Yhdessä me ollaan luotu tiedotusväline, jolla on hyvä maine ja joka napsii säännöllisesti skuuppeja. Kyllähän meillä kaikilla kirjoittajilla on siitä hyvästä maineesta osuutemme. Entä jos kävisi huono säkä ja tulisi mentyä sellaiseen kimppaan, jossa paljastuukin myöhemmin jotain kovasti kyseenalaista ja päivänvaloa kestämätöntä asioiden ajamista tai mitä tahansa suhmurointia. Jos ei siinä olisi selustatukena omaa kunniallista mainetta, niin olisi aika ohuilla sellaisen kimppajengin viaton osapuoli.
En nyt osaa mainita verkkojulkisuusmaailmasta esimerkkjä, mutta tästä Association fallacy - wikipedia-jutusta saanee ideasta kiinni. En tarkoita lietsoa vainoharhaisuutta vaan mietin vaan, miten ihmiset joskus tekevät nopeita ja vääriä johtopäätöksiä ja miten sitä voi omalta osaltaan yrittää ennaltaehkäistä.
Kirjoita uusi kommentti