Tuhat sanaa

Olisi totaalisen hölmöä keskustella aiheesta "Onko mesettäminen journalismia?". =)

Eiköhän journalismi vaadi jonkinlaisen joukkoviestimen käyttämistä. Mesettäminen on ihan yhtä vähän journalismia kuin puhelinsoitto tai kirje yhdelle henkilölle. Ei siis lainkaan.

Janne: Jos palaa myöhemmin jotakin mainitsemastasi gradusta mieleen niin hihkaise.

Koen itseni yhden alan änkyräksi välillä. Puolustan blogeille ja meseille trendikkyydessä hävinneitä foorumeita ja irkkiä. Trendi-lehden mainoslause "Blogi on muotia" ärsytti minua todella pahasti. Minusta eri tilanteisiin ja tarkoituksiin kannattaa valita sopivin, ei muodikkain, alusta. Jossain vaiheessa oli työn ja tuskan takana saada ihmiset käyttämään wikejä foorumeiden sijaan. (Millonkohan Conitea alkoi käyttää wikiä? Se oli silloin mulle uus juttu.) Sitten tuli Wikipedia ja kaikki muuttui.

Olisiko IRC-journalismi mahdollista? Uskoakseni se voisi olla, samaan tapaan kuin televisioidun keskuteluohjelman vetäminen. Toimittajien/moderattoreiden vain pitäisi osata käyttää välinettä, tuntea suomalaisen irkkikulttuurin luonne ja jaksaa pyörittää mahdollisesti todella vauhdikkaasti spämmäävää kanavaa.

Tuija, käytätkö irkkiä tai oletko siihen tutustunut?

Olen samaa mieltä siitä, että Jaikun mainostettu käyttötarkoitus ei ole kovin yleishyödyllinen. Mediapäivillä Jaiku toimi (kohtalaisesti) päivien hajutettuna backchannelina. En tiedä mten Jaikun käyttö julkisena ryhmächattina onnistui Piksleiähkyssä, mutta nämä voisivat olla ihan hyödyllisiä lisäsovelluksia.

Toki informaatio leviää ja välittyy useille henkilöille niin mesen, puhelimen, irkin kuin irc-galleriankin kautta, mutta ei se silti välttämättä journalismia ole. Itse olen ihmetellyt, miksei yksikään lehti ole tajunnut hyödyntää irc-toimittajaa. Nykyäänhän kaikenlaiset huumorijutut ja nettilinkit yms. on aina ikivanhoja näin irkkaajan silmin - siis silloin kun niitä lehdissä tai muissa medioissa käsitellään. Siinä olisi jollekin medialle sauma olla muita edellä. Voisiko sen kenties jopa tuotteistaa/brändätä?

Matti Ouvinen - äläpä muuta sano - siinä olisi muutamallekin "internetin kirjeenvaihtajalle" työmaata. Se kanavakirjo tuntuu vaan niin massiivisen laajalta suolta alkaa ottaa haltuun.

Mitä kanavia suosittelisitte irc - noviisille seurattaviksi?

Niin ja kiitos vilkkaasta kommentoinnista. Meidänhän ei tarvitse näköjään odottaa seuraavia journalismin päiviä keskustellaksemme siitä, onko pikaviestimestä journalistiseksi välineeksi :)

Suviko, IRC epäilemättä on katu-uskottava old skool - mediumi, mutta käyttäjämäärällisesti se kyllä häviää mesen miljoonayleisölle, jos välineen tavoittavuus -funktiota ajattelee.

[19:49] http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ammuskelija+tappoi+21+amerikkalaisyliopistossa/1135226612013

Uutinen on päivätty 8 minuuttia aiemmaksi. Kun Irc-Urls.net:iä seuraa, huoma, että moni linkki viittaa uutisiin: hs/yle/bbc/cnn/slashdot/wired... Kiinnostavan uutislinkin jälkeen käynnistyy keskustelu ("Mutta oliko se huippuyliopisto?") ja tällä tavalla verkonkäyttäjät käsittelevät uutisia, tekevät niistä omia tulkintojaan ja yhteisöllisesti käyttävät uutisia väittelyiden ja yhteiskunnallisen pohdiskelun sytykkeenä. Tämä on musta ollut aina kiehtovaa. (Ja joo, sitä tapahtuu uutisryhmissä, blogeissa, sähköpostissakin.)

Aika outoa edelleen.

Olen reilut kymmenen vuotta kouluttanut toimittajia nettiin, mm. tausta-aineistojen kevyeen kaiveluun Ripe.netillä tai YTJ:lla etc ja erottamaan The Onionin toisentyyppisestä journalismista.

Edelleen jaksaa ihmetyttää, miten toimittajien on niin työlästä adaptoida uusia härpättimiä? Monessa toimituksessa jaksettiin rähjätä 1990-luvulla esimerkiksi siitä, että piti vaihtaa toimitusjärjestelmän tuttu dummypääte tietokoneeseen.

Kohta on blogien 10-vuotisjuhlat ja esimerkiksi paljon parjattu Jacob Nielsen on pitänyt Alertboxiaan jo reilusti ennen blogien syntymäpäivää.

Ja nyt sitten Journalistipäivillä keskustellaan blogeista. Miksei mikroformaateista, snipseista ja mashupeista?

En päässyt Jyväskylästä Mediapäiville. Aika kuvaavaa Suomen tilanteelle on, että Mediapäivien anti netissä on jopa lauma valokuvia ilman mitään kuvatekstejä. Olisiko ollut vaikeaa tuubata pari avainpuhetta, blogata tai ehkä liian hurjaa, jopa livestriimiä?

Joukkoviestintä säilyy vielä pitkään ja sillä on omat funktionsa. Mutta mitä tulee kansalaisjournalismiin, niin siitä voi todeta, että toimittajat tekevät sen ihan itse.

Kuten tämä Hesarin klassinen kamerakännyotos, jossa kuvattiin pari minuuttia stattisesti omakotitaloa, jossa oli ollut tulipalo parituntia aiemmin. LOL. Sen olisi ehkä osannut talon naapurikin ilman toimituksellista ammattitaitoa. Ehkäpä journalismia tässä olikin juuri se, että Hesarin toimittaja osasi hahmottaa talotalovideoinnin uutisarvon ja naapurit eivät. :-P

Mitä tulee Tuijan varsinaiseen merkintään ja otsikoon, niin itse näkisin, että journalismi pitkälti on oleellisen tiivistämistä ja esittämistä laajoista aineistomassoista uutiskriteereihin perustuen. Tiivistämisen ajankohtaisuus sitten vaihtelee 24h:sta kausijulkaisuun. Ja jos toimittajalla sattuu olemaan vielä näkemys aiheesta, niin sen voi laittaa kolumniksi uutisen viereen.

Joukkoviestinnän luonteeseen on perinteisesti kuulunut top-down-jakelumalli. Onko se sitten oleellista, onko vastaanottajia 5 vai 5 000 000?

Samalla tavalla voidaan kysyä digitaalisuuden myötä, mikä on televisio? Päätelaite, jakeluverkko, tuotantomalli vai tietyt formaatit so. 'televisiosta' tulee tietyillä totutuilla tavoilla tehtyjä 'tv-ohjelmia'?

Ehkäpä Suomen tilanne selittyy 'journalismin' käsitteellä journaaliin, päivä- tai kausijulkaisuun. Sitä tahtia ei pikku Makasiinipalo hetkauta vaan turhan innokkaat lukijat ohjataan katsomaan kuvia Flickristä ja videota YuoTubesta.

Nykyään alkaa olla jo koomista, kun tv-kanavat ilmoittavat 50 minuuttia ennen, että seuraavana tasatuntina tulee erikoislähetys. jos ei malta odottaa kolmea varttia, niin hätäinen kuluttaja voi käydä netissä.

Olisiko aika keksiä taas vaihteeksi uusia ammattinimikkeitä? Bloggaaja ja blogisti ovat hyvä alku, mutta nykyään törmää ilmaisuun "bloggaava toimittaja", ikään kuin tällaisella toimittajalla olisi stigma otsassa.

Jaiku-kokeilu oli mainio. Seminaareissa alkaa yleistyä mielenkiintoisen slaidin nappaaminen kamerakännyllä saman tien ja tuuppaaminen työpaikan verkkoon. Toimittajat voivat rauhassa raportoida vuorokauden päästä vieläkin tarkemmin.