Tuhat sanaa

Olipa orpo olo olla offline kotona toista iltaa peräkkäin. Laajakaista mykkeni, kerrassaan. Kaapelimodeemilaitetta ja kannettavaa kaksi iltaa renkattuani soitin lopulta Welhon tekniseen tukipuhelimeen.

"Juu, näköjään tämä liittymä on suljettu".

Ahaa, että suljettu. Ymmärrän. Olin elo-syyskuun vaihteessa tehnyt muutoksen laskutusosoitteeseen, ja arvasin, että jokin oli selvästi mennyt vikaan. Ja jos ei asiakas maksa, niin putket kiinni vaan, sehän on selvä peli.

"No tuota," vitsailin toiveikkaasti, "et sä vois laittaa sitä liittymää päälle viideks minuutiks niin mä kävisin nettipankissa maksamassa sen rästilaskun?"

Eip.

Seuraavana päivänä asiakaspalveluun soittamaan. Työpaikalta kävin ensin nettipankissa maksamassa lokakuun rästilaskun. Syyskuisen laskun tiedot sain puhelimessa ystävälliseltä asiakaspalvelijalta ja sanoin hoitavani asian kuntoon heti.

"Niin että voitko sä nyt sitten jo täksi illaksi panna sen mun liittymän kuntoon?", tarkistin.

"Se tehdään laskutuksessa vasta sitten, kun ne näkevät rahojen tulleen".

Uiih, kolmas ilta offline ilman blogien lukemista, vaikersin. Mä olen addikti enkä ehkä kestä tätä, vetosin.

"No, katso televisiota, tai lue vaikka kirjaa", asiakaspalvelija ehdotti viattomasti. Jes söör. Näin meillä ei tänäänkään osallistuta Pinserin meemiin, vaan tartutaan Tiedotustutkimus - lehden kansalaisjournalismi ja tietoverkot - teemanumeroon. Ystävällinen asiakaspalvelija lohdutti sentään hädässä ja ilmoitti, että hän ei nyt tästä peri laajakaistan normaalia 10 euron avausmaksua.

Ugh, olen asiakaspalveltunut.