You are here

Pakkobloggaus ei palkitse

Jotta bloggaaminen olisi palkitsevaa, siihen on oltava jokin sisäsyntyinen oma motivaatio. Tämä käsitykseni vahvistui, kun luin Tampereen yliopiston Tiedotusopin laitoksen tämän keväisen Journalismin lajit -kurssin opiskelijoiden blogeja. Yksi moitti bloggaamista tarpeettomaksi kurssin ja oppimisen kannalta. Toinen osasi syyttää bloggaajien keskinäisen vuorovaikutuksen puutetta.

Lainauksia:

  • "Blogin pitämisessä journalismin harjoituskurssin yhteydessä on vain se huono puoli, että nettipäiväkirja jää väkisinkin ylimääräiseksi. Niin HT:n, minun kuin monen muunkin blogissa näkyy epäsäännöllisyys. Ajan tasalla on vaikeaa ja epämielenkiintoista pysyä, kun blogikirjoittelu ei harjoita journalismin saralla mitenkään." (Teekupit)
  • "On harmi, että blogit ovat näin kuollut foorumi. Hupatossun esille ottamista asioista olisi voinut keskustella ihan naamatustenkin koko porukalla. Muutkin olisivat hyötyneet ammattiin liittyvästä pohdiskelusta." (Shettis)
  • "Blogikokeilu yleensä on mielestäni epäonnistunut. Usein oletetaan, että blogitilin tekemisen osaaminen riittää koulutukseksi bloggaukseen. Kuten Timo-Pekka hyvin sanomalehtien blogeihin viitatessaan (ihan oikeassa blogissa!) kirjoittaa, pitäisi bloggaamistakin miettiä. " -- Blogeihin liittyvä vuorovaikutteisuus ja jonkinnäköinen keskinäisriippuvuus jäi näistä harjoitusblogeista järjestään puuttumaan. Jos yhteyttä Blogistaniin ei ole, kannattaisi mieluummin vaikka pitäytyä raivostuttavissa oppimispäiväkirjoissa (en voi uskoa että kirjoitan näin!)." (Hupatossu)

    Vai olivatko ne blogeja? Hupatossun kirjoitus yllä oli ainoa, josta löysin oikean linkin, siis sellaisen, jota klikkaamalla pääsi kyseiselle verkkosivulle. Muutamassa muussa blogikirjoituksessa verkko-osoitteita mainittiin kyllä tekstissä, erityisesti harjoitustehtävässä, jossa piti arvioida valitsemansa yhden kurssitoverin blogia.

    Lukemani perusteella tiivistän kehitysideana kurssin vetäjälle syksyksi: ottakaa bloggaus mukaan kurssin alkuun yhtenä journalistisen sisällöntuotannon käytäntönä. Opetelkaa linkittämään, ja varatkaa aikaa kurssilla toisten blogien lukemiselle ja kommentoimisellekin, siinä missä muillekin harjoitustehtäville. Näin blogin päivittäminen saisi lisää statusta kurssin sisällöissä.

    Muita yleisempiä havaintoja kurssiblogien silmäilyn jälkeen:

    Blogisissa on läsnäolon tuntua, jos

    • kirjoittaja linkittää muualle
    • kirjoittaja kertoo jotain itsestään ja blogistaan sille varatussa paikassa about -sivulla
    • kirjoituksille on annettu kategoriat, eikä ainoa kategoria ole "uncategorized"
    • blogissa ei näy blogialustan oletussisältöjä kuten tekstiä "Just another WordPress.com weblog" siinä, missä voisi olla motto, ja Blogrollissa on muutakin vain palvelun oletuslinkit

    Tällaiset asiat eivät ole turhaa koristelua, vaan ne viestivät kirjoittajan halukkuudesta jakaa oppimaansa ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Läsnäolon tuntu välittyy, kun blogin parissa viettää aikaa.

    Ajan käyttäminen vaatii motivaatiota. Ulkoa tuleva määräys pitää blogia ei motivaatioksi pitkälle kanna.

    Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole esittää kritiikkiä esimerkkeinä käytettyjä kurssiblogeja kohtaan, vaan tuoda esiin niitä yleisiä haasteita, joita ulkoapäin annetuissa tavoitteissa tulee vastaan.

    Mistä muista asioista mielestänne blogiin tulee läsnäolon tuntu? Kirjoitan verkkoläsnäolosta myös Löydy-kirjaan, joten kommenttisi saattaa päätyä täydentämään kyseistä kappaletta kirjassa.

Kommentit

Harvalla kurssilla blogit heräävät henkiin. Blogaaminen kuitenkin tapaa pohjata enemmän tai vähemmän sisäsyntyiseen paloon, jota on vaikea sytyttää ulkopuolelta määräämällä.

Sittenkin minusta on ihan se sama, onko blogissa kategorioita vai ei.

Jos blogien käyttö kurssilla on vain ylimääräinen "harraste", eikä niitä oteta opetukseen ja harjoitusryhmiin riittävän hyvin mukaan, on ihan totta, ettei kirjoitusmotivaation synnyttäminen ole kovinkaan helppoa.

Sen lisäksi, että blogeja saadaan elävämmiksi Tuijan esittämilläkin tavoilla, voisi jollain kurssilla olla hyvä kokeilla niinsanottua yhteisöblogia kurssilaisten henkilökohtaisten blogien sijaan. Tässä koko kurssille perustettaisiin vain yksi yhteinen blogi, johon kaikille osallistujille annettaisiin käyttäjätunnukset. Tämä voisi nähdäkseni rohkaista osallistujia lukemaan enemmän muiden kirjoituksia, ja kommentoimaankin niitä. Lisäksi kun kurssin harkkaryhmissä keskusteltaisiin blogikirjoituksista, voisi siitä olla myös motivaattoriksi kirjoittamiseen ja kommentointiin.

Kaikki nämä vaativat tietysti kurssilta aikaa, ja hyvällä kurssin organisoinnilla tämä voisi olla kokeilemisen arvoinen idea / onnistua.

Jotta bloggaaminen olisi palkitsevaa, siihen on oltava jokin sisäsyntyinen oma motivaatio - aloitit näillä sanoilla ja minusta siinä on sanottu olennaisin. Sen motivaation tulisi ulottua opintoihin yleensäkin ja blogin paikkaa tulisi miettiä. Tuo edellä esitetty yhteisbloggaus voisi motivoida moniakin.

Kerron vastakkaisen esimerkin: vain blogit toimivat CriticallLiteracies kurssilla, yhteinen Moodle jäi hyvin vähälle huomiolle mutta aktiivisten kirjoittajien blogit linkittyivät toisiinsa, esim. Ruth Tasmaniasta teki Netvibes koonnin kaikista blogeista, minä tein storehousen yhden postin yhteyteen josta voin käydä katsomassa kaikki. Me olimme mielistyneet blogaukseen jo ennen kurssia. Siihen pitää kasvaa omien kokemusten kautta, kuten kaikkeen muuhunkin elämässä ;)

Haluan kertoa vielä yhden esimerkin mahtavasta opiskelijan vastaanotosta: Sarah Steward aloittaa Online fasilitoinnin kurrsin näin:
http://sarah-stewart.blogspot.com/2010/07/facilitating-online-2010-starts-in-week.html kun katson tuon videon niin alan heti miettiä miten osallistun ja mihin paikkaan teen blogini noita opintoja varten ...

Vaihdoin selainta, jospa tätä kautta onnistuisi kommentointi, kun toisella selaimella ilmoitti, että tartuin spämmiseulaan!

Kirjoitin samasta aiheesta kommentin Mika Alavaikon Diakblogeja käsitelleeseen artikkeliin (keväällä 2010 HAAGA-HELIAn julkaisusarjassa julkaistussa kirjassa HANKEKIRJOITTAMINEN, välineitä hankekirjoittamiseen ja opinnäytetyöhön). Samoilla linjoilla ollaan. Pelkkä tekstin julkaiseminen blogialustalla ei riitä. Blogille on minun kokemukseni mukaan erityistä nimenomaan vuorovaikutteisuus, joka ei synny tyhjästä, vaan siihen pitää oikeasti panostaa. Laitan spostilla kommenttini sinulle, Tuija.

Erityiskiitos Helille!
Linkkasin heti Sarahin blogin tiedoksi ruotsalaiselle yhteistyötahollemme MKFC:lle, joka kouluttaa monikulttuurisia ryhmiä online. Vinkkasin myös omille opiskelijoilleni, että tuollainen ilmainen koulutus on tarjolla ja soveltuu "ahotettavaksi" (ahot=aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen) opettajaopintoihin.

Olen tammikuusta asti ollut mukana vetämässä International Vocational Teacher Education -ryhmää, joka opiskelee puhtaassa verkkototeutuksessa. Kokemukseni ovat samansuuntaisia kuin Helillä: virallisella Opit-alustalla ei tapahdu mitään, kaikki opiskelija-aktiivisuus ilmineeraantuu kurssin yhteisessä blogissa (ja viikottaisissa ACP-kohtaamisissa). Kolme opiskelijaa on lisäksi perustanut omat blogit, lähinnä opetusharjoittelun dokumentointiin, ja lopuillakin se on edessä syksyn mittaan.

Olen vuosia yrittänyt ottaa blogeja opetuskäyttöön, laihoin tuloksin. IVTEssä blogi ensimmäistä kertaa toimii!! Uskon, että yksi syy tämänkertaiselle onnistumiselle on siinä, etten ole yksikseni ylläpitämässä ohjausläsnäoloa, vaan Ihanaisen Pekka on ohjaajakumppaninani. Minusta verkkoläsnäolo on ohjaajalle sen verran vaativaa puuhaa, että on hyvä tehdä työtä kaverin kera. Eikä siitäkään ole haittaa, että molemmilla vetäjillä on aiempaa kokemusta informaalista blogielämästä.

Niin ja Matiakselle sanoisin, että raadollista kyllä, kategorioista on ohjaajan kannalta hyötyä silloin, kun blogaaminen on osa arvioitavia opintoja. Esim. ryhmäblogista on kategorioiden avulla helppo suodattaa kunkin opiskelijan tiettyyn teemaan liittyvä aktiivisuus, kun on aika arvioida kirjoittelua osana kurssia.

Matias, Markus, Heli, SÄ, olen joka tapauksessa sitä mieltä, että tämänkaltaiseen ja moneen muuhunkin kurssiin kannattaa blogimuotoinen tai muu vuorovaikutteinen reflektointi sisällyttää. Sen pitäminen pakollisena ja seuraaminen, aktiivisuuden mittaaminen, on olennaista. Pakollisuus on viesti siitä, että asiaa pidetään tärkeänä.

Esimerkiksi sosiaalisen median alkuun auttavalla SOMAkoulutuksella on yhteinen kurssiblogi, joka toimii koulutuksen virallisena tiedotuskanavana ja tehtävien julkaisupaikkana. Se on Posterousin päällä ja kaikilla kurssilaisilla on kirjoitusoikeudet.

Heli, SÄ, kiitos esimerkeistänne! (SÄ, laitoin meiliä).

olen joka tapauksessa sitä mieltä, että tämänkaltaiseen ja moneen muuhunkin kurssiin kannattaa blogimuotoinen tai muu vuorovaikutteinen reflektointi sisällyttää.

Juu, en minä blogimuotoista reflektointi vastaan ole, kunhan totean, ettei "pakkoblogien" lentoonlähtö usein ole mikään selviö. Silti kannattaa aina yrittää! (vastasin meiliin)

t. Sä

Vedän Kauppiksessa Media/Crisis Communication -kurssia ja olen jo kahtena keväänä "pakottanut opiskelijat blogaamaan ja kommentoimaan toistensa blogeja" ja määrännyt myös aiheet, mistä pitää kirjoittaa ja millä aika taululla. Ajattelin, että se olisi paras keino saada opiskelijat tutustumaan blogosfääriin ja mukana oli myös pakotettu vuorovaikutteisuus, kun jokainen joutui lukemaan 2-3 muun opiskelijan kirjoitukset ja kommentoimaan sisältöä ja vertaamaan ajatuksia omiin ajatuksiinsa. Ajattelin, että monet saisivat siitä kimmokkeen ja blogi jatkuisi kurssin jälkeenkin.

Olin kuitenkin väärässä. Molemmissa kurssipalautteissa nimen omaan "blogiharjoitustyö" koettiin turhaksi. Se on koettu liian työlääksi tai että siinä ei ole mitään järkeä, muutama positiivinenkin kommentti kuitenkin. Tietty määrätyt aiheet ja postaustahti rajoittavat kirjoittajia ja voi olla, että blogin pito -kokemus koetaan etuna vasta työelämään siirryttäessä. Ja tavallaan kirjoitukset olivatkin enemmän ns. reaction paper -tyylisiä. On myös käytännöllistä, että opettajana pystyn lukemaan työt suoraan verkosta ilman printtejä tai sähköpostien lähettelyitä. Pidän blogia kurssin yhtenä harjoitustyönä itse edelleen hyvänä ideana, mutta palautteiden takia harkitsen sen pois jättämistä ensi keväänä tai ainakin pitää kehittää sitä jollain tavalla, ehkä antamalla kirjoittajalle enemmän vapautta valita aiheensa tms.

Tiitu kiitos esimerkistä. Ihme homma että juuri blogiharjoitustyö koettaisiin turhaksi keskimäärin enemmän kuin mikä tahansa muu harjoitustyö. Mitkä tekijät tähän vaikuttanevat? Ajetaanhan autokoulussakin turhaan ympäri kaupunkia tuntikaupalla ilman että ollaan sillä kerralla varsinaisesti menossa mihinkään.

Vaikka itse vakaasti bloggaamista kannatankin, suhtaudun aika varauksella blogin lisäämiseen kaikkiin harjoituskursseihin. Noita tiedotusopin laitoksen journalismin lajien harjoituskursseja oli keväällä kaksi rinnakkaista eri vetäjillä. Itse olin toisessa ryhmässä, jossa henkkoht. blogeja ei pidetty, ja olin siihen varsin tyytyväinen. Sen sijaan kirjoitimme Radiofestivaalin blogiin juttuja, joten meillä bloggaaminen käytiin projektimuotoisena. Samalla pohdittiin myös mm. linkittämistä ja blogialustaankin tutustuttiin, kuten Twitterin käyttöönkin. Se tuntui itsestäni toimivammalta ratkaisulta kuin henkkoht. blogi, joka muistuttaa oppimispäiväkirjaa.

Tällaisen peruskurssin jutuissa on sekin puoli, että henkkoht. oppimisblogin aiheet ovat usein kertomuksia siitä, kuinka haastateltava ei vastannut puhelimeen tai oli muita kömmähdyksiä, joita sattunee kaikille. Niiden bloggaaminen välttämättä ole kovin kiinnostavaa, vaan tunneilla läpipuhuminen toimii paremmin. Ja jos näitä aiheita miettii toimittajana itsensä henkilöbrändäämisen kannalta, ei siihenkään tällainen jaarittelutyylinen blogi oikein sovi. Varsinkin kun kirjoitetaan nimimerkillä. Jos bloggaajana haluaa kehittyä, vaatisi se minusta enemmän aikaa kuin muutaman kuukauden, jonka nämä kurssit kestivät.

Tähän lajien kurssiin liittyi myös syksyllä ollut luentosarja, jossa journalismin ammattilaiset kävivät kertomassa työstään. Silloin edustettuna olivat lähinnä tv- ja lehtipuolen ihmiset, ja muistaakseni toivoin kurssin palautteessa että olisi hyvä, jos kurssilla kävisi puhumassa myös verkkomedian ja bloggaamisen ammattilainen, kuten Tuija tai Mari Koistinen. Pitkän linjan bloggaajan pitämä esitys voisi kannustaa useampaa miettimään oman ammatillisen blogin perustamista muutenkin kuin vain opintojen takia.

SÄ, kategoriasta voi olla apua arvostelussa, ei siinä mitään. Pointtini oli, että kategoriat eivät minusta sittenkään tee blogista blogia, toisin kuin artikkelissa vihjattiin.

Matias annas kun tarkennan: kategorioiden käyttäminen tuo blogiin läsnäolon tuntua sitä kautta, että se osoittaa, että kirjoittaja on jotenkin ajatellut ja jäsentänyt yksittäisen kirjoituksen roolin bloginsa kokonaisuudessa, ja haluaa tarjota valikoivalle lukijalle mahdollisuuden seurata pelkästään tietyn aihealueen syötettä.

Minulla on myös sellainen hypoteesi, että lisäksi kategorioiden käyttäminen saattaa edesauttaa juttujen löytymistä hakukoneissa ko. hakusanoilla lisätessään sellaisia urleja, joissa ko hakusana esiintyy blogin sisäiseen navigaatioon. Tälle en ole vielä saanut pitävää vahvistusta joten jos joku osaa valaista asiaa niin kertokoon!

Ja tämä relevanttia läsnäololle siis sitä kautta, että uskottava ja todesta otettava bloggaaja näkee vaivaa juuri oikeuden yleisöjen tavoittamiseksi eli löytymiseekseen.

Olisi jo aikakin ja yliopistot siirtyvät nykypäivään. Blogin markkinointia olisi myös hyvä opettaa, koska vaikka sisältö on kunkku niin ilman markkinointia kukaan ei kuule siitä.

Blogin markkinointi on vaikea paikka asialliselle asiantuntijalle, veikkaan. Sitä voi ajatella että nyt olen kirjoittanut ja sen sitten löytävät ne joita kiinnostaa.

Pitäisi vielä vakuuttaa ihmiset siitä, että blogin linkkejä voi viedä mukanaan asiaan liittyviin paikkoihin ja ojentaa niille, joita juuri tietty kirjoitus saattaisi kiinnostaa, sen kirjoituksen linkki.

Että blogikirjoitus on vasta syöttö, ja pallo pitää vielä saattaa maaliin. Että blogi on käyntikortti, joka ei omassa taskussa tavoita ketään, se pitää ojentaa tuttavalle. Eh...

Todella hyviä pointteja joita toivon, että tuodaan julki. Asiantuntevuudesta, kun ei ole hyötyä, jos sitä ei pääse näyttämään kenellekkään.

Kyse on monesti rohkeudesta ja halusta tehdä muutakin työtä, kuin pelkkää sisällöntuotantoa. Riittääkö tiedotusopin opiskelijoilla ja tulevaisuudessa työntekijöillä motivaatio tähän? On sääli jos ei. Tämä tarkkoittaa, että blogikenttää hallitsee tällöin markkinoijat, joilla sisältö ei välttämättä ole yhtähyvää.

Toisaalta jos bloggaus on pakkopullaa, niin olisiko hyvä palata perusasioihin kuten miksi blogata? Löytyisikö vastauksia esimerkiksi täältä? http://www.bloggaus.fi/6-hyvaa-syyta-blogata/

Mielenkiintoista:) Kerronpa kuinka minä löysin blogisi. Naamakirjassa immeiset ovat alkaneet etsiä juutuubasta ensimmäistä omanimihaulla tulevaa kappaletta ja julkaista sen seinällään. Minun nimelläni oli enemmän filminpätkiä ja sattuipa silmiini sinun haatattelusi liittyen kai kirjaan Nettielämää, jota kiinnostuin kuuntelemaan.

Vaikea kuvitella tavallista ihmistä pakkobloggaamassa, mutta että media-alan opiskelijat kokevat sen vieraaksi, outoa. Ehkä se on kuitenkin enemmän oman harrastuneisuuden jatke? Pitää olla halu jakaa kiinnostuksensa toisten kanssa? Tai halu pitää päiväkirjaa riippumatta kiinnostaako se muita?

Itselle bloggaaminen on nimenomaan hauska harrastus, jota ei voi pakolla tehdä. Voisin kuvitella sen olevan todella rasittavaa jonain opintoihin liittyvänä - tuottaa pakolla jotain kaiken kansan katsottavaksi, hui:) Mutta voiko media-alalle lähtevä ajatella niin, eikös siellä joudu pakollakin tekemän julkaistavia asioita vai saako aina valita kiinnostuksen mukaan?

Blogeja on ihan älyttömästi, en ole koskaan käynyt läpi mitä kaikkea ja riittääkö kaikille kiinnostuneita lukijoita. Omassani kävi välillä jo niin kova kuhina, että jouduin lopettamaan henkilökohtaisen kommenttien kommentoinnin. Kun pitää blogia vaikka vaan omaksi ilokseen siinä muodostuu jonkinlainen samoista kiinnostuneiden yhteisö, jossa käydään toistensa blogeissa ja samalla vastuu omasta sisällöstä - ei halua laittaa mitä vaan mitä voisi henk.koht. päiväkirjaan laittaa.

Julkaisutahti selvästi vaikuttaa - pidin oikein pitkän kesäloman ja huomaan, että sen jälkeen eivät kaikki ole ainakaan vielä palailleet kommenttilaatikolle:)

Olen tällainen sosiaalinen erakko, jolle nettimaaima sopii hyvin. Se vie paljon aikaa ja luulen nuorilla olevan paljon kilpailevia toimintoja, ehkä nuorempana sitä sanottavaakin vaan on vähemmän?

“Kommentoi | Tuhat sanaa” in fact causes me personally contemplate
a somewhat further. I actually adored every particular part of this post.
Regards ,Amos

Kommentoi

Subscribe to Comments for "Pakkobloggaus ei palkitse" Subscribe to Tuhat sanaa - All comments