Tuhat sanaa

Onko pääsy internetiin ja pääsy kaikkeen mahdolliseen saatavilla olevaan tietoon perusoikeus, tai pitäisikö sen olla, pohditaan tuoreimmassa Sula Pinta -jaksossa, jossa käsitellään Iranin vaaleja seuranneita levottomuuksia, Kiinan internetsensuuria, julkisen palvelun yleisradiotoiminnan rahoitusta, raakadatan merkitystä suhteessa asiantuntevaan analyysiin, nopeasti liikkuvan tiedon luotettavuuden arvioimisen lisääntyvää tarvetta ja muita tulevaisuuden mediamarkkinan näkymiä.

Äänessä ovat Japanin Okinawalta Yoe ja allekirjoittanut. Nettielämää - kirjan toinen kirjoittaja Yoe piipahti Suomessa, joten pääsimme poseeraamaan vaihteeksi liveyhteiskuvassa skype-ruudunkaappauskoosteiden tekemisen sijaan.

Rohean Eero Holmila kertoo Jaikun seuraajaksi syntyneestä mikroblogikeskustelualusta Qaikusta Digitytöt - videpodcastin uusimmassa jaksossa. Helene Auramon kumppaneineen toimittama videoblogi on edennyt neljänteen jaksoonsa. Digityttöjen videotuotannon laatu on korkea: työn jälki on ammattimaista niin kameran edessä ja takana kuin jälkituotannossakin. Videoissa ja blogissa on mainoksia. Yksi jakso koostuu useammasta videoleikkeestä. Aiemmissa jaksoissa on käsitelty musiikkipalvelu Spotifya ja Facebookissa poukkailua ja Twitteriä ja haastateltu Arctic Startup -blogin Antti Vilpposta.

Muutama viikko sitten peräänkuulutin tässä blogissa innovatiivisia tapoja käyttää videoblogeja. Mm. mediayrittäjä Eero Leppänen Rovaniemeltä on kokeillut monenlaista videotuotantoa. Jos Digitytöt on viimeiseen saakka lavastettu, puvustettu, meikattu ja mietitty, niin voi sitä kevyemmälläkin tuotantomallilla viestinsä ilmoille saada - kuten virittämällä kamerapuhelimen auton telineeseen väärinpäin.

• Katso myös Digitoday: Nörttihuumori kukkii vodcasteissa ja videoblogeissa

Ensi vuosikymmenellä alkaa paperilehtien pudotuspeli, ennusti Esa Mäkinen Helsingin Sanomissa tänään (Netti ja lama tappavat amerikkalaislehtiä). Joidenkin osalta se on jo alkanut. YLEn Julkinen sana - ohjelmassa käsiteltiin viimeksi verkkolehtien kokemuksia. Uusi Suomi ja Taloussanomat ovat toimineet puolitoista vuotta verkossa. Tappiot eivät ole "järjettömiä", niinkuin Taloussanomien päätoimittaja Juha-Pekka Raeste muotoilee. Kannattavuuteen on toki matkaa, mutta kun verkkomainonnan luvut kohenevat 30% vuosivauhtia, kustantajalla riittää maltti.

Verkkojournalistille eväitä: kärjekkään otsikon on lunastettava lupauksena, tai uskottavuus menee. Omia uskomuksiakin on oiottu: Verkkoon ei tarvitse kirjoittaa lyhyesti, päin vastoin pitkiä analyysejä näkee yhä enemmän.

Toinen haastateltavista on Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko. Juttu kannattaa ehdottomasti ladata ja kuunnella.

• Julkinen sana yle.mobissa MP3 2,2MB tai YLE Areenassa Areena MP3 17,9MB

Picture 12

Originally uploaded by marylkayoe

Sula Pinta podcast on tuoreimmissa jaksoissaan ottanut etäisyyttä virtuaalimaailmoihin tarkastellakseen sosiaalisen median ja mediateknologian ajankohtaisia ilmiöitä ja näkymiä laajemmin. Tänään taltioitiin vuoden viimeinen jakso, #36 (MP3 kesto 1h), jossa sivuttiin verkkoläsnäolon tavallistumisesta puheen ollen tässäkin blogissa käytyä keskustelua itsensä identifioimisen vapaaehtoisuudesta verkon foorumeilla (Kuka saa perustaa kokoontumispaikkoja verkossa? Toteutuuko nykytilannetta kuvaava vapaa kansalaisyhteiskuntamalli vai jokin polarisoitunut äärikaupallinen skenaario?)

Sosiaalisen median käyttö vaatii asennetta. Omanarvontuntoa, kunnioitusta muita kohtaan, nöyryyttä sen edessä, että ei tiedä kaikkea, ja kykyä vastavuoroiseen yhteistyöhön. Tämä pätee toimittaessa niin julkisessa internetissä kuin työpaikkojen omissa intraneteissä.

78% suomalaisista on netin aktiivikäyttäjiä eli käyttää tietoverkkoa viikottain. Alle 40-vuotiaista internetiä käyttävät melkein kaikki. 38% lukee blogeja, 35% käyttää pikaviestejä ja 30% kirjoittaa keskustelupalstoille tai uutisryhmiin (Tilastokesksen tietoja tämän vuoden keväältä). 88% internetin käyttäjistä etsii tavaroista tai palveluita koskevaa tietoa.

Yritykset näkyvät verkossa entistä useammasta näkökulmasta. Niillä on omat kotisivunsa ja markkinointikampanjansa, minkä lisäksi yritysten työntekijät toimivat verkossa yksityishenkilöinä, erityisesti salaamatta, missä ovat töissä. Asiakkaat, kuluttajat, kirjoittavat tuotteista ja palveluista, suosittelevat ja varoittavat käyttämästä.

Sosiaalinen media on tietoverkossa yhteisöllisesti tuotettua tai jaettua mediasisältöä. Se syntyy yleensä vapaasti hyödynnettävillä alustoilla, joiden ylläpitäjät eivät ohjaa julkaisutoimintaa. Sosiaalisen median määritelmästä voi käydä pitkänkin akateemisen keskustelun, mutta tähän yhteyteen kelpaa hyvin tuo Wikipedian lyhyt määritelmä.

Sosiaalisen median areenoja ovat mm. virtuaalimaailmat, verkostoitumispalvelut, sisällönjulkaisupalvelut ja blogit ja podcastit.

Virtuaalimaailmoissa liikutaan erilaisissa ympäristöissä avatar-hahmossa. Avataria voi muokata, samoin usein myös ympäristöä. Tehdyt muutokset näkyvät kaikille muille hahmoille, viestintä on reaaliaikaista, joko kaikille samassa tilassa oleville hahmoille näkyvää tekstichattia tai yksityisviestejä. Joissain virtuaalimaailmoissa voi käyttää myös ääntä.

Monille on pääasiana viihtyminen, pelailu ja ihmisten tapaaminen. Hahmojen tuunaus ilmaisin tai ostettavin hyödykkein on joidenkin mielestä hauskaa. Suomessa tehdään kansainvälisesti tunnistettua virtuaalikuluttamisen tutkimusta. Shoppailun lisäksi virtuaalimaailmoissa, esimerkiksi Second Lifessa, järjestetään tiede-, kulttuuritilaisuuksia. Tiedeyhteisöt ja oppilaitokset järjestävät seminaareja, luentoja ja keskusteluja. NPR:n Science Friday - ohjelma ottaa vastaan kysymyksiä ja kommentteja radio-ohjelmaan myös avatareilta.

Sisältöjen jakopalveluissa kuka vain voi julkaista mediaa - valokuvia, videoita tai äänitiedostoja. Sosiaalinen toiminta pyörii näiden kohteiden ympärillä. Videoportaali YouTube lienee näistä tunnetuin; kuvagalleriat Flickr, Photobucket ja Picasa myös suosittuja.

Demos UK tutki YouTuben videoita ja jakoi ne neljään luokkaan sen perusteella, oliko sisältö alkuperäistä vai kierrätettyä ja leikattua vai muokkaamatonta. Leikkaamatonta alkuperäistäaineistoa ovat vaikkapa sellaisenaan julkaistu kansalaismedia, ns. "pikkuveli valvoo" - sisällöt kuten Kontulan vartijoiden pamputus tai vaikkapa webbikameran edesä puhutut videoblogit. Leikattua alkuperäisaineistoa edustavat esimerkiksi amatöörielokuvat. Leikattua kierrätettyä aineistoa ovat mashupit - videot, joissa alkuperäistä kuvamateriaalia on höystetty lisämateriaalilla kuteen still-kuvilla ja uudella ääniraidalla. Editoimatonta kierrätettyä aineistoa edustavat TV-kanavilta napsitut ohjelmavälähdykset.

Verkostoitumispalveluissa vuorovaikutus perustuu ihmisten välisiin kontakteihin. Ihmiset voivat helposti muodostaa erilaisia ryhmiä ja julkaista ryhmän jäsenille mediaa ja linkkejä ja ilmoituksia.

Blogit ja podcastit ovat yhteisöllistä julkaisutoimintaa.

Podcasteja on karkeasti ottaen kahden tyyppisiä. Radiokanavat julkaisevat suuren osan puhesisällöistään omalle koneelle ladattavina tiedostoina. Sosiaalisen median näkökulmasta kiinnostavampia ovat yleisöjensä kanssa valtavirtamediaa tiiviimpään vuorovaikutukseen pyrkivät ohjelmat. Itsenäisten julkaisijoiden podcasteja on maailmanlaajuisesti jo valtava valikoima erilaisissa hakemistopalveluissa - yhtenä esimerkkinä Applen iTunesin podcast-valikoima. Kotimaista indie-tarjontaa esittelee podcasthakemisto.net.

Blogeista on muutamassa vuodessa tullut Suomessakin kenen tahansa mahdollisuus julkaista ajatuksiaan. Blogi on erinomainen verkkoidentiteetin perusta asiantuntijalle, joka haluaa puhutella omasta alastaan kiinnostuneita ihmisiä. Blogin perustaminen on kuitenkin vasta pieni vaiva verrattuna siihen työhön, joka on sen tunnetuksi tekemisessä. Blogin kirjoittajan on luettava ja kommentoitava muita blogeja, jotta blogosfäärissä noteerataan sen olemassaolo. Blogilistalle ilmoittaminen on yksi keino tulla näkyväksi. Mikrobloggaaminen ja Facebook -näkyvyys auttavat nekin - niiden avulla voi tiedottaa kaveripiirilleen uusista päivityksistä.

Tietotyöläisen arkea on tiedon keruu, järjestäminen ja omaksuminen. Näissä kaikissa sosiaalisen median työkalut voivat olla avuksi. Delicious on palvelu linkkien asiasanoittamiseen. Mikä tahansa toisiaan arvostavien yksilöiden ryhmä sopii tiedon analysointiin. Itse olen viimeisen vuoden ajan pitänyt Jaikuun muodostunutta asiantuntijaparvea hyvänä paikkana ajatusten testaamiseen ja ideoiden keräämiseen.

Esimerkiksi tänään aamupäivällä kuuntelin Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan järjestämän tietoyhteiskuntaseminaarin esityksiä suorana lähetyksenä videostreamin kautta. Kun sain kädet vapaaksi kotiaskareista, kävin vielä vilkaisemassa jaikuyhteisön tekemät muistiinpanot (esim. tässä ja tässä).

Verkostoituminen on yhä tärkeämpää monessa työssä.

Työtuttavuuksien kuulumisien seuraaminen tapaamisten välillä on näppärää netissä. LinkedIn on asiallinen ammatillisten kontaktien ylläpitopaikka. Jos työsähköposti on ollut ainut yhteys, se katkeaa helposti jomman kumman vaihtaessa työpaikkaa. Verkossa yhteys pysyy, vaikka yhteystiedot vaihtuisivat.

Puhuin aiheesta tänään Tekesin tilaisuudessa. Kalvosetti Slidesharessa.