Tuhat sanaa

Malmin kivipuisto kuva: tuija.

TV-uutisissa mainittiin sivumennen, että vainajalleen voi omistaa internetsivuston Suomen hautaustoimistojen liiton tarjoamassa palvelussa. Asian vaatimaan arvokkuuteen nähden toteutus on varsin amatöörimäinen. Muistosivuja ei kovin montaa parin vuoden aikana näytä syntyneen. Kököstä toteutuksesta huolimatta vainajien muistelupaikka täyttänee tarkoituksensa ja vieraillessaan esimerkiksi Vantaalla 5.5.1994 joukostamme poistuneen Ulla Marianne Katajan sivua lukiessa ymmärtää satunnainenkin vierailija sen lämmön ja kaipauksen, jolla Markku-poika on halunnut äitiään muistaa.

Sitä ollaan ihmissuhteen kanssa pohdittu, mitä tapahtuu henkilön nettisivuille ja blogille kuoleman jälkeen. Tiettävästi ainakin Yahoolla on olemassa policy siitä, mitä tehdään sähköpostille sen haltijan kuoleman jälkeen (tuhotaan, ei luovuteta salasanaa omaisille). Liekö kellään kotisivutilantarjoajalla tapaa tiedustella liittymän tilaajan tahtoa tällaisessa tapauksessa? "Ota nyt blogivakuutus - Kuoleman sattuessa 50 vuotta taattua levytilaa".

Jos minä kuolen näiltä istuviltani, kuka moderoi blogini kommentteja?

Kaikkea sitä tulee pohtineeksi näin vainajien muistopäivänä.

Tiesittekö, että yhdestä ihmisestä saa sata timanttia. Näin sanoi Greg Herro LifeGem - yhtiöstä Asian week.comin haastattelussa kolme vuotta sitten.

"“One day my partners and I were discussing our mortality and the options we had did not give us the spiritual connections our loved ones deserved,” Herro said from his Chicago office. “We wanted something that would allow us to continue to celebrate life on a daily basis.”

So, Herro and company came up with the LifeGem, a high-quality, colored diamond made from, well, your loved ones themselves. Herro explained that since diamonds come from carbon and carbon is the building block of life, the idea is actually quite elementary."

Vainaja voi tietenkin myös itse tilata timanttituhkauksen tekemällä jo etukäteen sopimuksen yrityksen kanssa.

Muistelen lukeneeni jostain vastaavasta palvelusta shanghailaisesta sanomalehdestä heinäkuussa. Kiinassa ja Japanissa perinne velvoittaa pitämään esi-isien haudoista hyvää huolta, mikä suorastaan haittaa maan sisäistä muuttoliikettä ja ulkomaille muuttamista. Asia järjestyy kätevästi, jos esi-isät voi pukea riipuksena kaulaan.

Uusi teknologia antaa meille uusia tapoja muistaa rakkaita läheisiä, mutta haudalla käymisessä on kieltämättä oma rituaalinen viehätyksensä.