Sosiaalinen media vaatii asennetta

Sosiaalisen median käyttö vaatii asennetta. Omanarvontuntoa, kunnioitusta muita kohtaan, nöyryyttä sen edessä, että ei tiedä kaikkea, ja kykyä vastavuoroiseen yhteistyöhön. Tämä pätee toimittaessa niin julkisessa internetissä kuin työpaikkojen omissa intraneteissä.

78% suomalaisista on netin aktiivikäyttäjiä eli käyttää tietoverkkoa viikottain. Alle 40-vuotiaista internetiä käyttävät melkein kaikki. 38% lukee blogeja, 35% käyttää pikaviestejä ja 30% kirjoittaa keskustelupalstoille tai uutisryhmiin (Tilastokesksen tietoja tämän vuoden keväältä). 88% internetin käyttäjistä etsii tavaroista tai palveluita koskevaa tietoa.

Yritykset näkyvät verkossa entistä useammasta näkökulmasta. Niillä on omat kotisivunsa ja markkinointikampanjansa, minkä lisäksi yritysten työntekijät toimivat verkossa yksityishenkilöinä, erityisesti salaamatta, missä ovat töissä. Asiakkaat, kuluttajat, kirjoittavat tuotteista ja palveluista, suosittelevat ja varoittavat käyttämästä.

Sosiaalinen media on tietoverkossa yhteisöllisesti tuotettua tai jaettua mediasisältöä. Se syntyy yleensä vapaasti hyödynnettävillä alustoilla, joiden ylläpitäjät eivät ohjaa julkaisutoimintaa. Sosiaalisen median määritelmästä voi käydä pitkänkin akateemisen keskustelun, mutta tähän yhteyteen kelpaa hyvin tuo Wikipedian lyhyt määritelmä.

Sosiaalisen median areenoja ovat mm. virtuaalimaailmat, verkostoitumispalvelut, sisällönjulkaisupalvelut ja blogit ja podcastit.

Virtuaalimaailmoissa liikutaan erilaisissa ympäristöissä avatar-hahmossa. Avataria voi muokata, samoin usein myös ympäristöä. Tehdyt muutokset näkyvät kaikille muille hahmoille, viestintä on reaaliaikaista, joko kaikille samassa tilassa oleville hahmoille näkyvää tekstichattia tai yksityisviestejä. Joissain virtuaalimaailmoissa voi käyttää myös ääntä.

Monille on pääasiana viihtyminen, pelailu ja ihmisten tapaaminen. Hahmojen tuunaus ilmaisin tai ostettavin hyödykkein on joidenkin mielestä hauskaa. Suomessa tehdään kansainvälisesti tunnistettua virtuaalikuluttamisen tutkimusta. Shoppailun lisäksi virtuaalimaailmoissa, esimerkiksi Second Lifessa, järjestetään tiede-, kulttuuritilaisuuksia. Tiedeyhteisöt ja oppilaitokset järjestävät seminaareja, luentoja ja keskusteluja. NPR:n Science Friday - ohjelma ottaa vastaan kysymyksiä ja kommentteja radio-ohjelmaan myös avatareilta.

Sisältöjen jakopalveluissa kuka vain voi julkaista mediaa - valokuvia, videoita tai äänitiedostoja. Sosiaalinen toiminta pyörii näiden kohteiden ympärillä. Videoportaali YouTube lienee näistä tunnetuin; kuvagalleriat Flickr, Photobucket ja Picasa myös suosittuja.

Demos UK tutki YouTuben videoita ja jakoi ne neljään luokkaan sen perusteella, oliko sisältö alkuperäistä vai kierrätettyä ja leikattua vai muokkaamatonta. Leikkaamatonta alkuperäistäaineistoa ovat vaikkapa sellaisenaan julkaistu kansalaismedia, ns. "pikkuveli valvoo" - sisällöt kuten Kontulan vartijoiden pamputus tai vaikkapa webbikameran edesä puhutut videoblogit. Leikattua alkuperäisaineistoa edustavat esimerkiksi amatöörielokuvat. Leikattua kierrätettyä aineistoa ovat mashupit - videot, joissa alkuperäistä kuvamateriaalia on höystetty lisämateriaalilla kuteen still-kuvilla ja uudella ääniraidalla. Editoimatonta kierrätettyä aineistoa edustavat TV-kanavilta napsitut ohjelmavälähdykset.

Verkostoitumispalveluissa vuorovaikutus perustuu ihmisten välisiin kontakteihin. Ihmiset voivat helposti muodostaa erilaisia ryhmiä ja julkaista ryhmän jäsenille mediaa ja linkkejä ja ilmoituksia.

Blogit ja podcastit ovat yhteisöllistä julkaisutoimintaa.

Podcasteja on karkeasti ottaen kahden tyyppisiä. Radiokanavat julkaisevat suuren osan puhesisällöistään omalle koneelle ladattavina tiedostoina. Sosiaalisen median näkökulmasta kiinnostavampia ovat yleisöjensä kanssa valtavirtamediaa tiiviimpään vuorovaikutukseen pyrkivät ohjelmat. Itsenäisten julkaisijoiden podcasteja on maailmanlaajuisesti jo valtava valikoima erilaisissa hakemistopalveluissa - yhtenä esimerkkinä Applen iTunesin podcast-valikoima. Kotimaista indie-tarjontaa esittelee podcasthakemisto.net.

Blogeista on muutamassa vuodessa tullut Suomessakin kenen tahansa mahdollisuus julkaista ajatuksiaan. Blogi on erinomainen verkkoidentiteetin perusta asiantuntijalle, joka haluaa puhutella omasta alastaan kiinnostuneita ihmisiä. Blogin perustaminen on kuitenkin vasta pieni vaiva verrattuna siihen työhön, joka on sen tunnetuksi tekemisessä. Blogin kirjoittajan on luettava ja kommentoitava muita blogeja, jotta blogosfäärissä noteerataan sen olemassaolo. Blogilistalle ilmoittaminen on yksi keino tulla näkyväksi. Mikrobloggaaminen ja Facebook -näkyvyys auttavat nekin - niiden avulla voi tiedottaa kaveripiirilleen uusista päivityksistä.

Tietotyöläisen arkea on tiedon keruu, järjestäminen ja omaksuminen. Näissä kaikissa sosiaalisen median työkalut voivat olla avuksi. Delicious on palvelu linkkien asiasanoittamiseen. Mikä tahansa toisiaan arvostavien yksilöiden ryhmä sopii tiedon analysointiin. Itse olen viimeisen vuoden ajan pitänyt Jaikuun muodostunutta asiantuntijaparvea hyvänä paikkana ajatusten testaamiseen ja ideoiden keräämiseen.

Esimerkiksi tänään aamupäivällä kuuntelin Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan järjestämän tietoyhteiskuntaseminaarin esityksiä suorana lähetyksenä videostreamin kautta. Kun sain kädet vapaaksi kotiaskareista, kävin vielä vilkaisemassa jaikuyhteisön tekemät muistiinpanot (esim. tässä ja tässä).

Verkostoituminen on yhä tärkeämpää monessa työssä.

Työtuttavuuksien kuulumisien seuraaminen tapaamisten välillä on näppärää netissä. LinkedIn on asiallinen ammatillisten kontaktien ylläpitopaikka. Jos työsähköposti on ollut ainut yhteys, se katkeaa helposti jomman kumman vaihtaessa työpaikkaa. Verkossa yhteys pysyy, vaikka yhteystiedot vaihtuisivat.

Puhuin aiheesta tänään Tekesin tilaisuudessa. Kalvosetti Slidesharessa.