Tuhat sanaa

Kiitos teaserista. Sen ansiosta ainakin mä kuuntelin jakson pitkästä aikaa vaikka itselleni kuunteleminen ei ole ollenkaan se helpoin tapa käsitellä tietoa.

Hyviä aiheita teillä oli tosiaan käsittelyssä. Enemmän kaivattaisiin esimerkkejä siitä miten sosiaalista mediaa käytetään organisaatioiden sisällä. Jenkkiorganisaatioista nyt kuulee jo aika paljon, mutta Suomessa on vähäisempää.

Itse olen ollut suunnittelemassa useampaa intranettiä jossa on otettu käyttöön kommentointi, esimerkiksi uutisiin. Tämä on yllättävän iso organisatorinen haaste kun organisaatio joutuu opettelemaan "kommentointikulttuuriin". Ei perinteisissä organisaatiokulttuureissa ole ollut tapana kommentoida toisten tekstejä tai tekemisiä. Viestintä saa tehdä tosissaan töitä kommentoinnin ohjaamisessa ja herättelyssä. Mutta toistaiseksi vain erittäin positiivisia kokemuksia on siitäkin tullut, vaikka kyseessä ei kommentointikenttää monimutkaisempi toiminnallisuus ole ollut! Organisaatioiden sisällä kommentointikynnys on periaatteessa matalampi kuin julkiwebissä, mutta vielä ei oikein osata hahmottaa miten sitä pitäisi käyttää. Aina on myös panostettu siihen, että uusimmat kommentit esimerkiksi nousevat intran etusivulle ja täten keskustelua voi seurata helpommin. Mitään RSS-syötteiden tajuamista ei saa edellyttää firmojen sisällä. Moni asia "ei ole olemassa" jos se ei ilmesty Outlookiin muiden sähköpostien kanssa.

Sitten on tietysti laajempiakin esimerkkejä. Digiallakin on iso wiki-installaatio johon tulee päivittäin useita kymmeniä, joskus satoja muutoksia ja suurin osa tiedosta on kaikille avointa. Onko tämä sitten sitä sosiaalista mediaa työssä? Ainakin sosiaalisen median työkalujen suhde organisaation "perinteisiin järjestelmiin" on hyvin vaikea alue. Virallinen intra jää helposti sivuun jos wiki-installaatio lähtee kasvamaan ja kehittymään aivan omia polkujaan. Pelisääntöjä on tehtävä moniin muihinkin asioihin kuin blogeihin.

Bloggaaminenkin on kovin monisyinen konsepti. Meillä kirjoitetaan projektitiloissa usein projektiblogia johon kerätään muistioita, ohjeita ja pohdintoja ja tällä tavalla tuodaan siihen dokumentti- ja wikikaaokseen hieman järjestystä. Silloin esimerkiksi blogin käyttö on kuitenkin kovin erilaista kun sitä kirjoitetaankin hyvin rajatulle piirille (omalle tiimille ja asiakkaan tiimille yleensä). Koko firmalle avoimet blogit ovat sitten oma osansa intrassa ja ainakin wikin ja blogien suhde on välillä kovin vaikeasti selitettävä asia.

Organisaatioiden sisäinen viestintä menee kaoottisempaan suuntaan ainakin yksilöiden näkökulmasta (on se ollut kaaosta aina, nyt se vain näkyy paremmin) kun tulee käyttöön paljon työkaluja ja yksilön on itse kyettävä valitsemaan se sopivin työkalu tilanteeseen.

Yhtenä sosiaalisen median isona hyötynä pidän itse sitä, että keskustelut saadaan löydettäviksi myös myöhemmin ja näin tieto jalostuu laajempaan käyttöön - ainakin teoriassa. Käytännössä kaikesta on kuitenkin saatava myös ne sähköpostihälytykset ja viikkokoosteet sähköpostiiin jotta homma toimii yksilön kannalta käytännössä edelleen.

Yksi organisaatiokulttuuriin liittyvistä isoista haasteista on oppia siihen, että sähköpostit voi tuhota sen jälkeen kun on asian lukenut tai käsitellyt. Jos asiaan haluaa vastata niin tietotyöläinen menee vain kyseisen viestin julkaisupaikkaan kommentoimaan tai täydentämään asiaa. Jos keskusteltu jatkuu niin pitää luottaa siihen että asiasta tulee hälytys mailiin. Ja jos keskustelun haluaa myöhemmin löytää niin pitää luottaa siihen, että intran hakukone löytää keskustelun. Monesti tuo hakukone on yksi keskeinen pullonkaula sosiaalisen median laajemmassa hyödyntämisessä - ja on myös esteenä siihen että yksilön kannalta tehokkuushyödyt eivät konkretisoidu niin helposti kun siihen sähköpostiin hukkuu edelleen.

Perttu, kiitos maanläheisestä katsauksesta. Yksin jo kommentointikulttuurin muuttaminen; miten saada ihmisistä tuntumaan siltä, että kommentti on lahja, eikä se tarkoita että alkuperäisessä kirjoituksessa on varsinaisesti vikaa

Mikael: kiitos. iMoviella saa ihmeitä aikaan. Mä oikein herkuttelin Ken Burns - efektillä kun sen tajusin.