Flickr - valokuva-albumi-ohjelmisto avasi käyttäjilleen tänään geotagging-toiminnon, jonka avulla kuviaan voi merkata maailmankartalle. Koska palvelun omistaa Yahoo, karttamateriaali on tietysti saman talon tavaraa. Valitettavasti, meidän eurooppalaisten asiakkaiden kannalta.
Ovatko Google ja Microsoft jo ostaneet kaikki kunnon kartat pois markkinoilta, vai mikä mättää, ihmettelee satunnainen valokuvaaja Suomesta yrittäessään epätoivoisesti sihdata kuviaan niiden oikeille ottamispaikoille suttuisiin karttapohjiin. Satelliittikuvia ei voi lähentää riittävästi erottaakseen kadut ja korttelit kunnolla, ja karttapohjasta ne monin paikoin puuttuvat kokonaan.
Vertaa itse: Kolumbuksen patsas Barcelonan vanhassa satamassa Yahoon kartan tarkkuudella | Googlen tapaan. Kuvituskuva yllä sijaitsee Yahoon mukaan Pusilassa.
Pinserikään ei ole vielä ihan vakuuttunut.
Yahoo - Google - kaksintaistelu kovenee nettikuva-albumirintamalla.
Moni blogaaja vannoo Flickrin nimeen. Online-albumin avoimuus ja joustavuus miellyttää. Flickrin yhteisölliset ominaisuudet kimppagallerioineen keskustelupalstoineen mahdollistavat monenlaisen yhdessä tekemisen. Tarvitaan vain leikittäjiä: joku aktiivinen ihminen, joka keksii pelin säännöt ja kertoo ne muille: "Aletaan Top 10 luontokuvaa, jooko". "Se menee sillai, et sä postaat sun 10 parasta luontokuvaa mun ryhmään ja jos sä haluut niin sä voit joskus vaihdella niitä kuvia mut älä vaihtele joka päivä. Ja sit aina kun sä kommentoit muiden ryhmäläisten kuvia niin liitä sun kommenttiin linkki tähän ryhmään, niinku et sä näit sen täällä ryhmässä" (Top 10 Nature).
Ruohonjuuritason viraalimarkkinointia ja hauskaa yhdessä tekemistä - käyttäjien luomaa sisältöä parhaimmillaan. Eipä silti, ei ole syytä epäillä, etteikö Google pystyisi samaan.
Google on tuomassa oman kuvagalleriaohjelmansa, Picasan verkkoon niin, että ilmaiskäyttäjillä on heti tallennustilaa peräti tuhannen 1600-kokoisen kuvan verran eli 250MB. Kuusi gigaa varastotilaa saa maksamalla 25$ vuosimaksuna.
Yahoon Flickr tarjoaa ilmaisen kokeilumahdollisuuden niin, että tutustuja voi pitää sata kuvaa kerralla näkyvissä. Maksamalla noin 25$ vuosimaksun pääsee nauttimaan palvelun kaikista ominaisuuksista ja hulppeasta 1 gigan kuukausikiintiöstä kuvien julkaisuun.
Seuraavaksi: hauskat kotivideot?
Kumpi verkkomediajäteistä menestyy parhaiten kuvien, videoiden ja blogien yhdistämisessä kuluttajia parhaiten palvelevalla tavalla? Kumpi leiri voittaa, Blogger ja Google Pages vai Yahoo 360, vai peseekö MySpace molemmat? Oma veikkaukseni on, että voittajia ovat ne, jotka antavat käyttäjille mahdollisimman helpot työkalut pitää hauskaa yhdessä.
Pääsiäisen pyhinä innostuin skannaamaan valokuvia nettialbumiin. Osa parin kolmen vuosikymmenen takaisista värikuvista oli jo tosi pahassa kunnossa, kun muovitarra-albumi oli syövyttänyt vedoksia. Tuoreempia kymppikuvia oli meditatiivisen mukava ruksuttaa skannerilla jpeg-tiedostoiksi liukuhihnatyönä.
Kuvien metatiedon syöttäminen vei aikaa ja vaati tiedonhankintaa: Milloin olimmekaan Altassa autoretkellä? Milloin meillä oli se sininen teltta takapihalla? Milloin alettiin rakentaa?
Meidän sukupolvemme, joka elää siirtymän analogisesta digitaaliseen, joutuu näkemään ison vaivan omien kuvien digitoimiseksi. Digikamerasukupolven ei tarvitse tuskitella sitä, että valokuvissa itsessään ei ole valmiina mitään tietoa siitä, milloin ne oli otettu. Eipä silti, tekniikan kehittyminen hoitaa heille/meille epäilemättä taas jotain uutta pähkäiltävää. Pianhan kuvissa on mukana myös tieto siitä, missä ne on otettu - kunhan paikkatietolaitteisiin yhteensopivat kamerat nyt vain halpenisivat.
***
Huomaan käyttäväni yhä enemmän aikaa vuorokaudesta digitaaliseen kodinhoitoon. PVR täyttyy tallennuksista ja sitä täytyy siivota. Uusia ajastuksia täytyy kytkeä ja vanhoja purkaa. Ipod täytyy muistaa ladata ja ylimääräiset sähköpostit tuhota postilaatikoista. Kännykästä täytyy poistaa saapuneita tekstiviestejä. Kännykameralla otetut kuvat täytyy synkata kotikoneelle. Nettikaupasta ostettu musiikki ja digikuvat on varmuuskopioitava.
Silti jokin tässä digitaalisessa askartelussa on niin palkitsevaa, etteivät nuo puuhat tunnu tiskaamisen ja imuroimisen veroisilta vaivakkeilta, päin vastoin. Muinaiskuvien digitoiminen ja kuvien jakaminen sukulaisten kommentoitavaksi nettikuva-albumissa on jo ehtinyt synnyttää ooh, aah ja oi muistatko - tyyppisiä elämyksiä, joita kuvien makuuttaminen kaapissa pahvilaatikossa ei ole pystynyt tekemään.
***
Olen nähnyt Flickr-albumini järjestämisessä jo niin paljon vaivaa, että alan miettiä sen elinkaarta.
Vivikka pohti äskettäin digitaalisen identiteetin kohtaloa käyttäjätunnusten haltijan kuoleman jälkeen.
"Mitä tapahtuu, kun kuolen? Enkä tarkoita nyt sitä, jatkuuko elämäni siellä "tuonpuoleisessa" vai ei. Vaan sitä, kuka tätä blogia ylläpitää sitten, kun minua ei ole."
Oletan, että Yahoo tai joku sen ostanut yritys jatkaa toimintaansa senkin jälkeen, kun minusta aika jättää ja että Flickrin kaltaiselle palvelulle on suunniteltava pitkähköä elinkaarta. Niinpä voisi olla ihan paikallaan, että sinne ilmestyisi TRANSFER ACCOUNT - tyyppinen toiminto lähivuosina. Tarvitsemme toiminnon, jolla tilin haltija voi siirtää sen hallintaoikeuden haluamalleen uudelle henkilölle siten, että uusi henkilö voisi hallinnoida kansioita ja metatietoja haluamallaan tavalla mutta kuvatiedostoissa säilyisi aina tieto alkuperäisestä julkaisijasta.
This ending year has been a huge learning experience for me as to what tools there are for storytelling and sharing experiences captured on photos, sound clips, videos - the media themselves of course not being the point, but the emotion and information they carry to the receiver.
I have recently begun experimenting with the Nokia N90, which captures pretty decent video. See for instance the experimental "one year from the tsunami" videoblog from Thailand by Katri Makkonen of YLE - in Finnish only, sorry. "If only I had had that with me last year", she said, having been on location, spending her holiday in Thailand when the tsunami hit.
Podcasting has begun to spread modestly in Finland this year - a handful of noncommercial podcasters as well as the first independent commercial one Stara.fi and of course the established public service broadcaster YLE with its selection of 30 plus podcasts.
Google Earth has of course impressed everyone with it's ability to support such a variety of content - and we've only just seen the beginning.
For easy audio capturing there is a fresh innovation in Finland, mprec.com. It only functions with finnish operators' accounts but the functionality is simple enough: you register once via sms sending your email address along. You then make a call to their phone number, speak your message which can be as long as you wish, and moments after you finish, receive the audio you just recorded in your email as an mp3 file. I can imagine endless uses for this. Might there already be something like that live in other countries?
And what about sharing pictures and music tastes. A friend & colleague opened a new world to me by inviting me to try Flickr and Audioscrobbler in January. I was instantly hooked.
My wish for 2006: a modestly enough priced digital pocket camera or cameraphone with built in GPS-metadata tool. I love the way Geobloggers.com (apparently on maintenance/holiday break at the moment) lets me put my favorite snapshots on the map. It is too much of a hassle, however, to do that manually with all the photos. I want that as a standard automatic "one-click" feature, thank you. And while we're at it, I wouldn't mind having the same GPS metadata features on professional AV gear as well. Surely news reporting would greatly be enhanced by the possibility of geographical filtering.
Can't wait to see what's ahead of us around the corner. Any good guesses, anyone?
Kommentteja
10 tuntia 31 minuuttia sitten
10 tuntia 36 minuuttia sitten
10 tuntia 52 minuuttia sitten
13 tuntia 30 minuuttia sitten
1 päivä 10 tuntia sitten
1 päivä 12 tuntia sitten
1 päivä 23 tuntia sitten
2 päivää 11 tuntia sitten
2 päivää 13 tuntia sitten
3 päivää 11 tuntia sitten