Tuhat sanaa

Kurt Hansonin toimittama Radio & Internet - uutiskirje seuraa kiivasta vääntöä USA:n nettiradioiden musiikin esityskorvauksen tasosta ja käytön teknisistä edellytyksistä. Eiliselle päivätyssä artikkelissa lainataan neuvottelujen musiikkiteollisuutta edustavan SoundExchangen puhemiestä Richard Adelia, jonka mukaan DRM ei olisi edellytys sopimuksen syntymiselle, vaan tekninen ratkaisu nettiradion lähetysvirran kopioimisen ehkäisemiseksi voisi olla jotakin muutakin, vaikkapa biisien metatietojen tahallinen sotkeminen tai striimaus huonommalla äänenlaadulla. Joka tapauksessa ratkaisun tulisi olla kustannustehokas ja kuluttajien hyväksymä.

Kurt Hanson muistuttaa artikkelissaan, että DMCA:ssa määriteltyyn tekijänoikeussuojaan liittyvä käsite fair use kattaa nettiradioiden ajansiirron - sen, että kuluttajalla on oikeus taltioida lähetysvirrasta haluamiaan ohjelmia myöhemmin kuunneltavakseen. Sen sijaan nettiradioiden lähetysvirran purkamista henkilökohtaisiksi musiikkikirjastoiksi vastustavat niin musiikkiteollisuus kuin nettiradioyrittäjätkin - lääkkeet tämän ehkäisemiseksi vain ovat osapuolilla olleet erilaiset.

USAlaiset nettiradiot ovat monen mielestä perikadon partaalla. Alan toimijat pitävät kohtuuttomana tasoa, jolle Copyright Royalty Boardin tuore päätös asettaa webcasting - korvaukset.

Radio & Internet - uutiskirjeen päätoimittaja Kurt Hansonin mukaan asiat menivät pieleen 90-luvun lopulla, kun digitaalinen jakelu tuli asialistalle ja kongressi nieli musiikkiteollisuuden lobbareiden väittämän, että kuluttajat voivat tehdä nettiradioiden streameista "täydellisiä digitaalisia kopioita".

Tekijänoikeuksien haltijoilla ei ole nokan koputtamista AM- FM- tai HD - kanavien musiikin soittoon.

Metkaa kyllä, HD-radio, joka on amerikkalainen digiradiostandardi, käyttäytyy korvauksien osalta kuten analoginen radio kun taas satelliittiradioiden täytyy maksaa erillisen välimiespaneelin määrittelemä prosenttiosuus liikevaihdostaan korvaukseksi radiosoitosta. Korvauksen taso ei ole julkista tietoa, mutta Hansonin mukaan pörssianalyytikot ovat arvioineet sen olevan noin 3,5% toimialan liikevoitosta.

Kaikkein vaarallisin digitaalinen jakelutie, korvauksien tasosta päätellen, on webcasting. Nettiradion täytyy maksaa äänitteiden käytöstä rojalti, jonka määrittelee Copyright Royalty Boardina tunnettu tuomarikolmikko. Hansonin mukaan käytännössä nettiradiotoimijoilta vaadittava korvaus on melkein tasan mitä levy-yhtiöitä huvittaa vaatia.

Useat nettiradiotoimijat, niiden joukossa NPR, ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä siihen, että korvauksen määrittely sorsii ei-kaupallisia ja voittoa tavoittelemattomia nettiradioita.

• Hansonin analyysi 16.3.: Copyright law and the CRB: What went wrong
• RAINin uutisointi korvauksen tasosta 2.3. 2007
• Digitalmusicnews.com: NPR, KCRW Protest Streaming Radio Royalty Rates

Arbitronin ja Edison Media Researchin vuotuisen tutkimuksen mukaan nettiradion kuuntelu on ottanut loikkauksen tavoittavuudessa USAssa. Aiempien vuosien 8%:aan verrattuna nettiradiota kuuntelee viikoittain jo 12% väestöstä, uutisoi RAIN.

Lähes joka viides 18-34 -vuotias amerikkalainen on kuunnellut nettiradiota viikon aikana.

Kurt Hansonin yhteenvedon mukaan Pierre Bouvard Arbitronista korosti nettiradion mahdollisuuksia mainostajalle Listen up! - seminaarissa sanomalla, että nettiradion kuuntelijat edustavat haluttua kohdeyleisöä ("an incredibly upscale audience") ja että kuuntelu tapahtuu työpäivän kuluessa, jolloin kuluttaja on vaikeasti minkään muun median tavoitettavissa.

Arbitron Newsroom: (Digital Platforms Extend Radio Beyond the AM/FM Dial According to the Latest Arbitron/Edison Media Research Study)