Tuhat sanaa

City-lehti julkaisi tällä viikolla videopalvelun (Digitoday: City-lehden videoita katsottiin 60 000 kertaa ekapäivänä). Videoni.fi:n katsotuimpien kärki näyttää olevan netissä kiertäviä ulkomaisia viraalivideoita.

Teinkin aiheesta keskustelunavauksen X-Stagella, mutta tulkoon asia kirjatuksi myös omaan blogiin vähän eri kantilta.

On nimittäin kiehtovaa miettiä muutama vuosi eteenpäin, miten mahdamme käyttää liikkuvaa kuvaa. Jo nyt hiukan osaavampi bloggaaja voi julkaista videotaan, esimerkiksi YouTubeen, esimerkiksi vaikka suoraan puhelimesta.

Videopätkien sisällölle ei ole rajaa: upeinta on, kun voi päästä osalliseksi jonkun hienosta kokemuksesta, esimerkiksi päästä Yoen mukaan delfiinejä katsomaan.

Toisessa päässä on täysin triviaalien videoiden julkaisemisen mahdollisuus: "hei hei kotiväki, täällä sataa".

Olennaista journalismin tulevaisuuden kannalta on, että kun yhä useammat ihmiset alkavat tottua käyttämään mobiileja verkkojulkaisutyökaluja, sitä todennäköisempää on, että seuraava ison uutispaukun raportoiminen hoituu taas astetta enemmän yhteisvoimin.

Verkkojulkisuus nostaa jonkun verkkopalvelun solmukohdaksi, jonne tietoa kootaan keskitetysti, niiden voimin, joilla on motivaatio tietoa yhdessä kerätä. Muistamme hyvin Sukellus.fi:n kunnostautumisen tsunamiuutisoinnissa paljon ennen valtamediaa.
Ei ole lainkaan sanottua, että ns. vanhasta valtamediasta itsestäänselvästi tulee tällaisia solmukohtia. Luottamuksen saavuttamisen eteen täytyy tehdä töitä ja luoda suhteita jo ns. hyvän sään aikana: esimerkiksi BBC news löytyy YouTuben rinnalla mobiilijulkaisutyökalu ShoZun kohdevalikosta. Fiksu veto yleisradioyhtiöltä.

2006 looks like a Year of the Videoblog in Finland. The newest to enter the finnish videoblog scene, Timo Poropudas of the news website Digitoday videoblogs his search of a digital China. His clips make enjoyable watching anywhere as he does not speak over the video.

Ad-libbing over your footage is one hell of a task - try and hold your videophone steady, pan ever so slowly and utter a coherent sentence or two. Try to end with a point. Ending the shot with any dignity at all is the most difficul task by far.

We will all be needing film narration crash courses before long.

Note to self: resume habit of packing a notepad and pen to scribble a manuscript just in case of a sudden urge to videoblog.

An interview situation is so much easier since you only have to worry about making a question and after that just shoot and listen.

I, as it happens, recorded have some seriously educational footage during a holiday week in Ulan Bator, Mongolia, in July 2004. Tuija TV proubly presents: Count from one to ten in mongolian! Take a bus ride in Ulan Bator! And - ta daa - learn what "Ikh bayarlalaa" and "Sain bain uu?" mean in Finnish and / or German.

(Warning: Video and post-production quality: bad. Shot with the Minolta DiMAGE F300)