Crowdsourcing

Crowdsourcingin olemus askarruttaa mediaväkeä. Onhan sitä kansalta apua saatu ennenkin, mitä uutta tässä nyt on? Mitä nettitalkoot oikeastaan ovat?

Onko yhteistyö verkossa keskusjohtoista käskytystä ja massojen riistoa? Nähdäänkö talkoot keinona kerätä tietoa, jota ei muuten saataisi, vai keinona alentaa kustannuksia ulkoistamalla ammattilaisten työt innokkaille harrastajille?

Crowdsourcingin voi jakaa hienojakoisemmin kolmen tasoiseen toimintaan sen mukaan, kuinka tiukka kontrolli työn prosessiin ja lopputulokseen aloitteen tekijällä on. Tasot alhaalta ylöspäin ovat crowdsourcing, koordinointi ja vertaisuus.

Edelleen toiminnan voi jakaa omaehtoisen toiminnan ja liiketoiminnan kesken. Tienaako joku verkkoyhteistyöllä?

Näillä jaotteluperusteilla, millaisia kotimaisia esimerkkejä sijoittaisit millekin akselille ylläolevassa kuviossa? Voit muokata dokumenttia tästä.

Crowdsourcingin vähiten toimijoiden keskinäistä luottamusta sisältävä ulottuvuus on lomakepohjainen yksisuuntainen sisällön vastaanottaminen. Tässä ollaan kuvion oikeassa alalaidassa. Talkoistaja antaa tehtävän, jonka vapaaehtoinen suorittaa. Talkoistaja arvioi suorituksen laadun ennenkuin hyväksyy sen osaksi kokonaisuutta.

Digitalkoot, Scoopshot, Audiodraft.

Siirryttäessä kohti vapaampaa vertaistoimintaa organisaation rooli muuttuu yhteistyön alustaksi: Suomi24-keskustelut, Eat.fi, Lily.fi ja Uusisuomi-blogisivusto ovat esimerkkejä yleisön tuottamasta sisällöstä jonkin organisaation tarjoamalla alustalla.

Koordinointi edellyttää enemmän keskustelua toiminnan tavoitteista ja yksittäisten suoritteiden merkityksestä kokonaisuudessa.

Olivian lukijoiden tekemä lehti on tuore esimerkki tästä. Vanhempia ovat Suosikin numeroiden yhteinen tekeminen ja vaikkapa Tietoviikon Avoin juttu. Sitran toimeksiannosta tehty Ominvoimin-selvitys havaitsi talkooenkeleiden tarpeen. Mistä löytyisi osaava talkoiden järjestäjä silloin, kun jotain pitäisi saada aikaiseksi mutta osaamista ei itsellä ole?

Vertaisuus taas on tasa-arvoisten toimijoiden keskeistä yhdessä tekemistä verkossa. Tästä hyvä kotimainen esimerkki on avoimeen yhteistyöhön perustuva Sometu-verkosto.

Missä mennään Suomessa?

Organisaatiot kuten julkinen hallinto ja media ovat verkkoyhteistyössään vasta alussa.

Yksittäiset verkon aktiivit ovat jo pitkään toimineet ainakin vapaa-ajan projekteissaan vertaispohjalta. Jotkut heistä ovat löytäneet tiensä työrooleihin, joissa he koordinoivat nettiyhteisöjen toimintaa organisaatiodensa toimeksiannosta. Tällaiset yhteisömanagerit ja sosiaalisen median tuottajat toimivat siltana verkkoyhteisöjen ja organisaatioiden välillä.

Jos suomalaiset kokoisivat laajamittaisen digitaalisen emansipaation ja hankkivat ammatillisen verkkoelämän, saattaisimme nähdä paljon aikaansaapaa pöhinää verkossa asioiden kuntoon laitaamiseksi.

Näetkö sinä ympärilläsi merkkejä tästä jo?

Fullsteam Records järjestää yhteistyökumppaneineen videoeditointikilpailun, jossa leikataan Ismo Alanko Teholla -yhtyeelle musiikkivideo. Kilpailutuotokset julkaistaan orkesterin kanavalla YouTubessa.

Konserttivideomateriaali (10 klippiä MP4 tai AVI - muotoista kuvaa) ja single ”Räkäistä ja tarttuvaa” (MP3) ovat ladattavissa Fullsteamrecordsilta ja kilpailuajan umpeuduttua kolmen parhaan videon tekijälle lähetetään täysresoluutiomateriaali lopullisen version leikkaamista varten. Videoon saa liittää myös omaa muuta materiaalia. Biisiä ei sovi leikellä, ohjeistetaan varmuuden vuoksi vielä: pixoff.net/editointikilpailu.

Aikaisemmin musavideon tekemistä faneille ovat ulkoistaneet ainakin R.E.M. (supernaturalsuperserious.com) ja Radiohead (radioheadremix.com). Kyllä se uusi biisi kummasti päähän tarttuu, jos sitä puolikin tuntia videoeditorissa hinkkaa, arveli Washington Postin toimittaja maaliskuisessa jutussaan Outsourcing Music Videos to the Fans.

Joukkovoiman ammentaminen journalistisiin tarkoituksiin voi tuottaa laajan määrän sisältöä ja näkemyksiä ja se voi olla ainoa tapa hankkia tietynlaista tietoa, mutta suin päin siihen ei kannata ryhtyä - projektin johtamisessa on omat niksinsä. Jay Rosen on vetänyt yhteen kokemukset keväisestä NewAssignment.net - joukkovoima-reportaasi-kokeilusta PressThink-blogissa (What I Learned from Assignment Zero): Työnjaon on oltava hallussa, osallistujien motivaatio on oivallettava ja sitä on ruokittava näyttämällä projektin aikana, miten yksittäiset kontribuutiot hyödyntävät laajempaa kokonaisuutta. Crowdsourssattu jutunteko ei ole ilmaista - mitä enemmän vapaaehtoisia mukana, sitä kovempi homma projektin johdolla koordinoimisessa.

Rosenin muistilista crowdsourcing - hankkeisiin:

• Työn jakaminen oikean kokoisiin osatehtäviin: "Dividing up the work into tasks people can and will do is among the trickiest decisions the project will have. Expectations have to be extremely clear or a crowd will generate a limitless number of honest misunderstandings."
• Motivaatio: Lahjataloudessa on ymmärrettävä, mikä motivoi ihmisiä osallistumaan. "A well managed project correctly estimates what motivates people to join in, what the various rewards are for participants, and where the practical limits of their involvement lie."
• Varaudu koordinointikustannuksiin: "networked reporting projects conducted on an open platform have to be ready with answers to the “sudden” coordination costs generated by the project’s success in drawing participants, who will inevitably have questions, problems, suggestions and demands. Assignment Zero went through this when more than 1,000 people signed up to help."
• Varmista välitön palaute osallistumisesta: "At the moment of contribution, it has to be abundantly clear how the individual contributor’s piece of the puzzle is received, and how it fit into the larger narrative."
• Yhteinen tietopohja auttaa parempaan lopputulokseen: "The build-up of background knowledge among widely-scattered users makes them a far more potent force when called upon to help. Here the danger is in under-estimating what readers are capable of."
• Entä jos hyödyntäisit jotain olemassa olevaa yhteisöä? "Existing communities, people in already-formed networks, are strong on coordination and mobilization. This is one way distributed reporting might scale quickly: start with a community already able to divide up work, and run the reporting project over existing tracks, as it were. I haven’t investigated that possibility yet, but someone could."

Joukkovoiman hyödyntäminen on osa Rosenin menestyvän uutispalvelun reseptiä (Okay, Ready? My Coordinates for a Successful News Site): Crowdsourcing projects that gather information that’s impossible to get any other way. (Like WNYC’s efforts, or the News & Observer’s speeding investigation.)

• Tuhatsanaa.net maaliskuussa: Vertaisjournalismia käytännössä: Assignment Zero
• Lue lisää aiheesta crowdsourcing Kari A. Hintikan Osallistumistalousopas - blogista