Mashup

1889 sanomalehti kertoi päivän uutiset, työpaikat ja nimitykset, lähtevät laivat ja juhannuksen huviretket. (Kuva Hufvudstadsbladet no 167A 23.06.1899 Kansalliskirjaston historiallisen sanomalehtikirjaston aineistosta)

110 vuotta myöhemmin sanomalehden kanssa tiedon välittämisessä kilpailevat monet tahot - sinäkin.

- Maakunnissa on olemassa paikallinen tyhjiö, joka kyllä täytetään seuraavan kahden kolmen vuoden aikana. Jos paikallislehdet eivät luo toimivia verkkopalveluita, sen tekee kyllä joku muu, sanoi mediakonsultti Jouni Kantonen huhtikuussa YLE Uutisille (Sanomalehdet pakotettuja uudistumaan).

Valtiokonttorissa toimivassa Valtion IT-palvelukeskuksessa on avattu kilpailu, jossa haetaan uusia ideoita ja toteutuksia julkisen tiedon esittämiseksi verkossa. Kaikille avoimessa Kansalaisosallistujan työkalut -kilpailussa etsitään uusia tapoja käyttää ja yhdistää julkisia datavirtoja. Tavoitteena on kehittää maksuttomia, avoimiin julkisen tiedon rajapintoihin perustuvia palveluita.

Kilpailussa on materiaalina syötteitä hovioikeuden päätöksistä uimavesien lämpötiloihin. Ehkä tutuinta ilmaista julkista dataa ovat kaupunkien julkisen liikenteen aikataulutietokannat - nyt listalla ovat pääkaupunkiseudun reittioppaan ja Tampereen kaupungin joukkoliikenteen aikataulut. Lista mukana olevista avoimista datavirroista täydentyy juhannukseen saakka.

- Tilanne Amerikassa on tiedon avoimuuden suhteen aivan eri pohjalla kuin meillä Suomessa. Erityisesti Vivek Kundran Washingtonin CTO-kauden (Chief Technology Officer) jäljiltä, huomauttaa Petri Kola kilpailun Facebook-ryhmässä.

Rahapalkintojen suuruus vaihtelee 500 eurosta 3000 euroon. Myös hyvällä idealla tai prototyypillä voi voittaa, sillä kilpailussa on erikseen sarja ideoille ja valmiille palveluille. Kilpailija tai kilpailijaryhmä voi halutessaan osallistua molempiin sarjoihin.

Kilpailun sovellusalusta on vapaa, kilpailutöiksi hyväksytään niin www-/API -pohjaiset mashupit, widgetit, iPhone- kuin esimerkiksi Facebook-sovelluksetkin.

Kansalaisosallistujan työkalut -kilpailun järjestävät sosiaalista mediaa julkishallinnossa tutkiva Somus-hanke ja Forum Virium. Yhteistyötahoina ovat ValtIT-yksikkö Valtiovarainministeriössä, ja Suomi.fi-portaali.

Kilpailutöiden palautusaika päättyy 31. elokuuta ja palkinnot jaetaan lokakuussa MindTrek-tapahtumassa Tampereella.

Kari A. Hintikka mainitsi tämän blogin elokuun MikroBitin kolumnissaan (Jaikuilen, siis olen nyt) esimerkkinä henkilökohtaisten RSS-syötteiden viljavasta käytöstä verkossa. Myönnetään, fiidit viehättävät ja käytän niitä ristiin innolla. Fiidit ja niistä koostettavat monenkirjavat mashupit tulivat puheeksi myös Sula Pinta - podcastin perjantaina nauhoitetulla bonusraidalla, jossa Hintikan ja Yoen kanssa pohdiskelimme, miten, millaisten toimijoiden ja toiminnallisuuksien voimin 3D netti tulee, ja miltä suunnalta. (Sula Pinta bonusraita: haastattelussa Kari A. Hintikka; MP3 löytyy Internet Archivesta, kesto hulppeat tunti 56 minuuttia).

Keskustelun kuluessa törmättiin tarpeeseen määritellä mashup maallikolle. Ehdotin, että se on kuin suuren perheen jääkaapin ovi: tiettyyn kontekstiin eli tässä tapauksessa perheen elämän organisoimiseen kootut relevantit informaatiot eri lähteistä yhdellä silmäyksellä tsekattavissa. On kakaroiden piirustuksia ja lukujärjestykset, vanhempien menot ja muuta ajankohtaista muistilappua.

Ehkä kehitys jättääkin väliin puolikuolleen idean jääkaappi- tai mikroaaltouuni-tv:stä ja hyppää suoraan keittiön komentokeskukseen, jossa yhdelle näytölle tulostuu reaaliaikaista informaatiota perheenjäsenten mobiililaitteista ja rajattujen käyttäjäryhmien yhteisöllisistä verkkopalveluista kuten koululaisten moodlejen digitaalisista reissuvihkoista tai päiväkotien videoblogifiideistä.

"Tänäpäivänä kuka vain voi pystyttää verkkopalvelun hyödyntämällä ns palveluntarjoajien API-liittymiä", sanoo Nicolas Fogelholm, joka on väitteensä tueksi rakentanut kotimaisen mashup - videoaggregaattoripalvelu hakuhaku.fi:n. Avoimien rajapintojen käyttötapausdemona hakuhaku onkin kiintoisa, mutta mitään erityistä lisäarvoa en tunne siitä saavani, että näen samat tutut nettivideot vielä yhdessä uudessa ympäristössä. Sivun ylläpitäjälle hommassa voi olla vissi logiikkansa, jos sivu generoi tarpeeksi mainosklikkauksia.

Samaan aikaan toisaalla Tommi Pelkosen henkilökohtainen web2.0 - projekti on edennyt videoblogin perustamiseen: "Tarkoituksena on koota satunnaisen epäsäännöllisesti kiinnostavia videoita katsottavaksi ja kommentoitavaksi, ikäänkuin live-kirjanmerkeiksi." (Me-2-to-Web-2: Experiment on online videos). Henkilökohtaisen videolinkkiblogin ymmärrän hitusen paremmin: onhan bloggaaja tällöin poiminut jollakin ajatuksella bloginsa lukijoille juuri tietyt videot. Hyvä - julkaistakoon hauskat nettivideot mielummin videolinkkiblogiin kuin spämminä sähköpostiin.

• Aiheesta aiemmin: Nettivideota ajanvietteeksi, mutta millä konseptilla?
• Huomautus lukijalle: Tästä blogimerkinnästä puuttuu mielipide. Blogimerkinnän lukemiseen kulunutta aikaa ei palauteta.

Kirjoittaja ei tiedä, mitä ajatella Google Videota ja YouTubea rippaavista aggregaattisaiteista. Pitäisikö ajatella että ähäkutti, siitäs saavat maistaa omaa lääkettään. Vai huokaista että eikö tämä saman tavaran kierrätys ikinä lopu?