Tuhat sanaa

2006 alussa voimaan astunut tekijänoikeuslaki korpeaa digitaalisten tallenteiden vapaamman levityksen puolestapuhujia niin paljon, että he haluavat näin vaalien alla muistuttaa äänestäjiä siitä, ketkä kansanedustajat äänestivät "Lex Karpelan" puolesta ja ketkä sitä vastaan. Eduskuntavaaliehdokas Mikko Rauhala puuhaa lehtimainosta:

"Ostetaan kimpassa Helsingin Sanomien pe 9.3. Nyt-liitteeseen koko sivun mainos. Kustannuksia tästä tulee 6400 € + alv, eli 7808 €. -- Masinoi haluamallasi summalla alla olevalla lomakkeella. Masinointi on sitova, eli vahvistamalla masinoinnin sitoudut maksamaan mainoksesta ilmoittamasi rahamäärän. Mainos ostetaan mikäli vahvistettuja masinointeja kertyy torstaihin 1.3. klo 09:45 mennessä mainoksen arvon verran (tai jos näyttää siltä, että tavoitteiseen voidaan päästä). " (vaalimasinointi.org/mainoskampanja)

Aiottu mainoksen sisältö on selvää arjen "Kuka äänestikään mitä" - käyttötietoa", jota olisi lupa näin vaalien alla odottaa perinteiseltäkin journalismilta.

Tätä kirjoittaessa "Masinoijia on nyt 96 kpl ja he ovat masinoineet 4438 eurolla. Vielä tarvitaan 3370 €."

Kimmo Virtasen tekemä rahankeruutilannelaskuri kertoo tilanteen lukiessasi tätä blogia poistettu 2.3.klo 8.13: "Masinoijia on nyt 343 kpl ja he ovat masinoineet 8573 eurolla. Potti on ylittynyt 765 eurolla".

Yhteistoiminnan masinointi ja varojen keruu tapahtuu verkossa mutta valittu suuren yleisön tavoittava foorumi on kuitenkin kokosivun mainos printtimediassa. Onko siis niin, että kun verkkoyhteisö haluaa puhutella tosissaan ja vakavissaan laajaa yleisöä, huomio ostetaan printtimediasta?