Tuhat sanaa

MTV3:n Kolme varttia - ohjelma kertoi tarhakameroista (45min 8.10. Tarhakamera - katsele lastasi netissä). Blogissa ohjelman tuottaja moitti palvelua tarpeettomaksi: "Tarhalapset potevat eri tauteja tutkimusten mukaan jopa sata päivää vuodessa, kun tiukoille vedetyt hoitopaikat eivät pysty pitämään yllä edes perushygieniaa. Satojen päiväkotien seinät tihkuvat kosteusvaurioista - ja kunnat virittelevät tarhakameroita vanhempien työpäivän ratoksi." (Tarhakameroita lasten etäkatseluun). Innokkainkaan teknofiili ei voi todeta muuta kuin että kyllä, hygienia ensin.

Mediakasvatuksen teesien mukaan jo pienellekin lapselle oman kuvan näkeminen on voimauttava kokemus. Kuvassa esiintyminen ja kuvan katselu yhdessä rakkaiden läheisten kanssa voi siis kasvattaa itsetuntoa ja saada lapsen tuntemaan itsensä tärkeäksi ja hyväksytyksi.

Ohjelman blogiin on viidessä päivässä tullut 77 kommenttia, joista valtaosa tyrmää palvelun tarpeettomana tai jopa vahingollisena seuraavin perustein:

• Kuvien ottaminen häiritsee lasten leikkejä
• Kuvien julkaisun parissa käytetty aika on pois lasten kanssa olemisesta
• Kuvat voivat suljetusta kuvapankista huolimatta netistä joutua vääriin käsiin
• Kuvien katselu työpaikalla ei ole mahdollista ja kotona ei ole aikaa
• Kuvien katselu illalla kotona on pois vanhempien vuorovaikutuksesta lapsen kanssa

Kuvaaminen ja kuvien julkaisu kuvapankkiin on varmasti oma askareensa, joka vie tottuneeltakin hetkisen. Jos työvoimakysymys voidaan järjestää niin, että touhu ei ole pois lasten hoitopäivän vuorovaikutuksesta päiväkodissa, minä kannatan sitä lämpimästi.

Äitikaverit, joilta asiaa kyselin, suhtautuvat huomattavasti varauksellisemmin:

• Se on enemmän kumminkin vanhempien mukavuudeksi kuin lapsen, eihän se lapsi koe olevansa osa äidin päivää vain sillä että siitä otetaan välillä kuvia tai videokuvaa. (AV)
• Tavallaan ajatus on kyllä kaunis, mutta tuntuu turhalta. -- Tuntuu siltä, että tirkistelemällä oman lapsen hoitopäivää etäännyttää ja välineellistää itsensä entistäkin kauemmaksi. (TT)
• Musta tää on ihan sama juttu kun puhuttiin 70-luvulla avainkaulalapsista joiden vanhemmat on töissä (tehtaassa) ja lapset juoksee itekseen pihoilla. Jos nyt vielä jo pienten hoitopaikassakin on välineitä välissä etäännyttämässä todellisesta ihmisyhteydestä, niin voi pöh. (UL)
• Kannatan siinä mielessä kokeilua, että kuva voi hyvällä tavalla täydentää vanhempien käsitystä lastensa päiväkotipäivästä, mutta yksinomaan kuvien varaan ei kyllä voi tuudittautua. Vanhemman on vaikka millaisesta kuvapankista huolimatta oltava aktiivinen, kyseltävä, vietettävä aikaa päiväkodissa edes joskus, osallistuttava päiväkodin tapahtumiin, jäätävä pihalle tai sisälle hetkeksi katselemaan leikkejä, pyrittävä tutustumaan pk:n työntekijöihin, lapsen leikkikavereihin ja heidän vanhempiinsa. Epäselväksi jäi olisiko kuva liikkuvaa? Jos, niin aina parempi. Still-kuvaa en oikein ymmärrä, jos kameralla voisi liikkuvaakin kuvata. (Minni Niemelä)

Ajankohtaisohjelman blogin kommenteissa moni ihmetteli, mihin tarvitaan kallis vuokralaite. Järjestelmän (kamerakännykkä ja kuvapankki) käyttömaksu kaupungille on 100€/kk /laite. MTV3:n mukaan Helsingissä kännyköitä kokeillaan seuraavan kahden vuoden ajan noin 30 päiväkodissa runsaan 60 puhelimen turvin. Kokeilu maksaa kaupungille noin 158 000 euroa.

Minni Niemelä jäi miettimään yhteisöllisempää ja halvempaa toteutusta lasten kuvaamiselle. Hän toteuttaisi asian esimerkiksi niin, että päiväkodin vanhempainyhdistys tms. hoitaa päiväkotiin kamerat, joko lainaan tai omaksi ja joku siirtää kuvat nettiin tai kuvat lähetetään suoraan puhelimesta esim. blogiin, jonne pääsee vain salasanalla.

Itse olen kotona päivittäin kuvannut vuoden päivät tyttäreni askareita etäämmällä asuvien isovanhempien iloksi. He ovat kokeneet kuva- ja videoblogia seuraamalla olevansa läsnä lapsenlapsen elämässä joka päivä. Uskon, että arjen dokumentoiminen kuviksi ja videoiksi on tärkeää ja arvokasta, kunhan toteutustapa ei käy rasitteeksi. Tekniikan ja palvelujen on syytä kehittyä vielä hieman nykyisiä vaivattomammiksi käyttää.

Connectedday -palvelu on kehitetty alun perin Forum Viriumin, Helsingin kaupungin rahoittaman innovaatiokehittämön projektina. Kirjoitin aiheesta Tuija täällä hei - blogissa 19.6.2006: Kuvapäiväkirjapalvelu avaa vanhemmille ikkunan päiväkodin arkeen.

Katso myös Tuhat sanaa - blogissa aiemmin:

• Joululahjavinkki: rakkaille läheisille nettikamerat ja opetusta
• Langattomasta digipokkarista: Nikon S51c antaa WiFi:lle huonon maineen
• Digitaalinen kodinhoito vie aikaa, mutta palkitsee

Vivikka Richtin toimittamassa Julkinen sana - ohjelman Mediakasvatus-jaksossa 16.6. (audio poistuu YLE Areenalta 16.8.) Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen TIEKEn toiminnanjohtaja Eppie Eloranta pitää internetin asiointipalvelujen käytön osaamista jo kansalaistaitona ja väläyttää mahdollisuutta jalkautua lähiöpubeihin netin käyttökoulutuksia pitämään, ellei syrjäytymisvaarassa olevia muuten tavoiteta. Samassa ohjelmassa haastateltu elokuva- ja viestintäkasvatuksen opettaja Antti Pentikäinen Tikkurilan lukiosta kannustaa vanhempia hankkimaan tietokoneen ja sosiaalisen webin käyttötaitoja, jotta he voivat olla vastuullisen aikuisen roolissa netin ääressä arjen mediakasvatustilanteissa.

Ohjelmaa kuunnellessani vahvistui tunne, että olemme Yoen kanssa oikealla asialla kirjoittaessamme opaskirjaa sosiaalisen webin käytöstä juuri aikuisille suomalaisille.

Kirja voisi olla työnimeltään myös "Isovanhempien nettiopas". Onko teknologia-utopistinen ajatus, että isovanhemmat voisivat hengailla ja leikkiä pienten koululaisten seurana netissä iltapäivisin, silloin, kun iltapäivähoitoa tai kerhotoimintaa ei ole mahdollista järjestää? Sosiaalisen webin palveluista puhuttaessa uraudutaan mediassa usein "kyllä kasvokkaisviestintä sentään on ainoaa oikeaa yhdessäsoloa ja muutenkin lasten pitäisi mennä tietokoneen äärestä ulos leikkimään" - urille. Kasvokkain yhdessä olo on tietenkin arvokasta mutta jos se ei etäisyyksien tai muuten ajankäytön puitteissa kerta kaikkiaan ole mahdollista, tarjoaa netti mielestäni kelvollisia vaihtoehtoja.

Olemme tänään julkaisseet Sula Pinta - blogiin kirjan lähtökohtia valottavat alkusanat (Kohti luontevaa verkkoläsnäoloa) ja vartin pätkän tekstiä työstäessä Skypessä käydystä keskustelusta (MP3 6,6Mt).