Twitter

Etkö meinaa keksiä twiitattavaa? Jos haluat pitää itsellesi kahden viikon twiittikoulun, tässä resepti.

Päätä ensin, millainen verkkotyyppi haluat olla. Mistä aiot verkostojesi kanssa puhella? Tämä riippuu ammatillisista tai muista tavoitteistasi. Ryhdyt systematisoimaan twitterviestintääsi sen mukaiseksi.

Aluksi kylmäharjoitellaan viikko.

Viikko 1: 20 minuutin ideointi aamuisin

Varaa kalenteriin joka aamuksi 20 minuutin ideointituokio. Sen tarkoitus ei ole heti tuottaa mitään julkaisukelpoista, vaan lämmitellä aivojasi oikealle taajuudelle.

Kunkin tuokion aikana luonnostele nopeasti viisi tai kuusi sellaista repliikkiä, jotka saattaisit sanoa oman alasi konferenssin luentojen taolla kahvijonolla sympaattisen näköiselle tyypille. Small talk - repliikkien pitää siis olla kepeitä, hyväntuulisia ja jollain lailla ajassa tai jossakin yhteisessä jakamassanne todellisuudessa kiinni.

Älä julkaise mitään näistä, vaan talleta ne Googledokumentille tai vastaavaan. Muistivihkoon, jos sellaista käytät. Kalenterin reunaan.

Ammenna aiheita mediasta

Ammenna aiheita ympäriltäsi: tapahtumista, televisiosta, radiosta ja lehdistä ja tietenkin blogeista.

Toisella viikolla varaa maanantaina reilu tunti ja käy läpi harjoitustesi tuotto. Jos olet ollut kurinalainen, sinulla nyt 20 aihiota varastossa. Pidä ne tallessa. Huomaat aivojesi toimivan niin, että havainnoit valitsemiisi aiheisiin liittyviä asioita lueskellessasi blogeja ja lehtiä verkossa. Ota kiinnostavat linkit talteen. Merkitse muistiin, mikä niissä oli pointti, jonka vuoksi laitoit leikkeen jemmaan.

Julkaise viiveellä, ehdit havainnoida

Viikolla kaksi alat julkaista - mutta viiveellä. Aamulla pidät tutun virittäytymistuokion, jossa suollat ajatuksenpoikasia talteen. Jatkat muita päivän rutiinejasi, kunnes ennen iltapäiväkahvia palaat listaan, valitset yhden aiheen, ja nopeasti muotoilet siitä noin sadan merkin äännähdyksen.

Jos voit kiinnittää ajatuksen verkostoissasi jo käytössä olevaan hashtagiin, tee niin - se edistää viestisi löydettävyyttä koska sen voivat huomata nekin, jotka eivät vielä seuraa sinua.

Jos sinulla on sopiva linkki, lisää se. Lyhennä linkki bit.ly-palvelussa.

Muista palata aamulla tarkistamaan @mentions -välilehdeltä, onko sinulle vastattu. Jos on aihetta, vastaa klikkaamalla reply - ja keskustelu on alkanut.

Statuspäivitysten ja twiittien käsikirjoittamista voi käyttää kirjoittamisrutiineja ylläpitävänä haasteena. Vaihtoehtoisesti voit vain alkaa julkaista mitä mieleen juolahtaa. Saamasi vastakaiku opettaa vähitellen, mikä verkostojasi kiinnostaa ja mikä ei.

Mistä sinä keksit twiitattavaa silloin, kun aloitit Twitterissä?

Kysymykseen voi vastata myös Soma4-kurssin blogissa Petralle.

Alussa oli Miitti, ja sillä lukemattomia eri alalajeja purkki- ja assymiitistä larppi-, blogi-ja jaikumiittiin.

Miittien lisäksi kokoonnutaan muillakin otsikoilla. Twitter-aktiiveilla on Tweetupit,
Twestivaalit ja kotimaisittain vielä Taskubileetkin (jollaisista jpruohiston kuva yllä).

Viikon päästä Espoon Aalto Design Factoryllä kuhisee taas yhdenlaista nettiväkeä, kun uusi sosiaalisen median tapahtuma Sometime2010 tuo tässäkin blogissa esitellyn Katja Presnalin New Yorkista ja muita kiinnostavia netistä tuttuja yhteen. Paikalle suuntaa myös viestintäalan yrittäjä, perhetuttu Marko Sykkö (kuuntele AudioBoossa):

Tämäkö on sitä nettiväkeä?

Nettiväki tapaa siis toisiaan innokkaasti ja dokumentoi tapaamisia niillä samoilla palstoilla, joilla on alunperin tutustuttu.

Mutta mitä tämä fiksusti ja filmaattisesti esiintyvä väki on, kun se ei lainkaan muistuta sitä kuvaa aggressiivisesti rahvaanomaisia mielipiteitä puskasta laukovasta nettiväestä, jota valtamedia välittää? Kari A. Hintikan blogin kommentin kautta löysin Marko Hamilon Tiede-lehteen kirjoittaman mainion kolumniin Ystäviä kasvokkain, ääliöitä netissä?, jossa uskottava selitys ilmiölle.

"Havainto on kuitenkin varmaankin jokaiselle tuttu: arjessa työelämässä ja vapaa-ajalla kohtaa tuttuja ja tuntemattomia, joista ylivoimainen valtaosa on oikein miellyttäviä ihmisiä. Sitten jos eksyy Hesarin tai Suomi24:n keskustelupalstalle, tuntuu kuin äänessä olisivat aivan eri ihmiset."

Entäpä jos ne ovat eri ihmisiä, Hamilo kysyy ja perustelee:

"Emme oikein haluaisi myöntää elävämme “luokkayhteiskunnassa”, mutta kun hyvin koulutetut ihmiset vähemmän koulutetusta rahvaasta erillään pitävä muuri murtuu tai ainakin muuttuu läpinäkyväksi, keskiluokka järkyttyy."

Aina ei miitti onnistu, mistä kertoo tämä hakukoneeseen tarttunut Helsingin yksinäisten pitämättä jäänyt miitti.

Millaisia ovat omat parhaat miittimuistosi? Kerään tarinoita nettiväen tapaamisista paitsi tämän blogin lukijoiden iloksi, myös Löydy-kirjassa mahdollisesti kerrottavaksi.

Chilen maanjäristyksen uutisointi osoittautuu esimerkiksi suoran videolähetyksen voimasta. Havaijin rannikolla vyöryvien vesimassojen liikkeitä on koukuttava katsoa hyvin selostetusta lähetyksestä. CBS:llä oli tarjota ainutlaatuista suoraa kuvamateriaalia Hilo Beachilta, ja linkki Ustream-palveluun, jossa kuvan yhteydessä oli reaaliaikaista pikaviestivirtaa, kiersi netissä.

Twitterin listoja kokosi useampi uutismedia.

Huffington post koosti Chilen tsunamin vaikutuksia seuraavan uutissivun automaattisesti päivittyvistä Twitterin listoista ja samaisesta saatavilla olevasta upotettavasta Ustream-palvelun CBS:n suoraa lähetystä jakavasta videopoayeristä.

Ulkopuolisista lähteistä koostetun sivun hyvä puoli on täysi reaaliaikaisuus riippumatta toimituksen resursseista, miinuspuoli se, että jos ulkopuolinen syöte kaatuu, jää sivu ilman sisältöä.

Hawaii News Now -sivustolla ongelma oli toisenlainen: minulta puuttui vaadittava videokoodekki, Microsoft Silverlight. Sen käyttöönotto onnistui uutisnälässä kuitenkin rivakasti.