vaalit

Hyvä keskustelu on toki aina paikallaan. Mutta rajansa keskustelemisellakin.

Harto Pönkä kävi läpi presidenttiehdokkaiden sosiaalisen median näkyvyyttä ja päätyi useamman ehdokkaan kohdalla suosittelemaan, että ehdokas itse näkyisi profiileissa enemmän.

Presidenttiehdokkaan olisi Harton ihannemallissa oltava

• Facebookissa kuten Haavisto
• Twitterissä kuten Lipponen
• YouTubessa kuten Väyrynen
• ja omalla kotivisulla kuten Niinistö

Siinä olisi yhdelle ihmiselle haastetta. Merkitykselliset vuorovaikutustilanteet kun kuitenkin vaativat vastavuoroisuutta, kuten kommentteihin vastaamista. Haasteellista näyttää olevan jo kampanjatiimeilläkin pysyä yleisön kanssa keskustelun tahdissa.

Minulla ei ole kanttia kovin suureen ääneen vaatia ehdokkaita viettämään enemmän aikaa somessa, kun ajattelee, mitä kaikkea muuta on ehdittävä: kierrettävä tapahtumissa ja tapaamisissa, pysyttävä ajan tasalla uutisista ja kilpailijoiden agendalle nostamista asioista, pidettävä yllä kansainvälisiä verkostojaan ja säilytettävä uskottava kosketus suomalaiseen arkeen kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Minä kaipaan tätä kansaa johtamaan tarjoutuvilta poliitikoilta näyttöjä osallistamisen skaalautuvuudesta: siitä, kuinka kansan syvät rivit voimaannutetaan vaikuttamaan, toimimaan. Ei sitä tehdä Facebook-faneja ostamalla.

Entäs kunnallisvaalit?

Vuonna 2008 käynnistynyt Uuden Suomen blogiyhteisö on vakiinnuttanut paikkansa vilkkaana poliittisen keskustelun areenana. "Kommenttiketjuissa toteutuu puoluetoiminnan tarkoitus aivan eri tasolla kuin pääkirjoituksessa tai kolumnissa jota ei ole edes tarkoitus kommentoida", havainnoi Perttu Tolvanen tuolloin Vierityspalkki-blogissa.

Keskustelua on varmasti luvassa kunnallisvaalien alla kaikilla yllä luetelluilla kanavilla. Mutta en tyytyisi siihen. Voisivatko kunnallisvaalien ehdokkaat osallistua joihinkin merkityksellisiin crowdsourcing-hankkeisiin osana kampanjointiaan, niin että vaalivuodesta jäisi pysyvämpi jälki kuin kasa kuolleita vaaliblogeja? Millaisia paikallisia yhteisöjä yhteen tuovia verkkohankkeita on jo olemassa, joissa kunnallisvaaliehdokkaat voisivat toimia yhdessä kannattajiensa kanssa?

Millaisia verkkopalveluita ja demokratian innovaatioita näkisitte mielellänne kunnallisvaalien alla syntyvän?

• Lisäys 8.1.: Ks. tässä blogissa aiemmin: Ominvoimin -projekti selvittää yhteistyön edellytykset

Poliittinen blogikohu Pohjanmaalta nostaa esiin kysymyksen rinnakkaisten identiteettien käytöstä verkossa. Se on ihan laillista ja kai yleistäkin - mutta onko se sittenkään poliitikolle sopivaa?

Keskustan ruotsinkielisten puheenjohtajalle Peter Albäckille ei riittänyt bloggaaminen omalla nimellään - ilmeisesti hän jatkoi keskustelua omassa blogissaan paitsi anonyyminä kommentoijana, myös Mirakelmannen -rinnakkais-identiteetillä.

Albäckin blogi on ollut pohjanmaalaisessa paikallispolitiikassa niin tunnettu vitsi, että mies kelpasi aiheeksi Vasabladetin aprillipilaan: Albäckistä leivottiin ulkoministeriä Kanervan tilalle, koska tämä olisi turvallinen valinta, sillä kukaan hänen blogiaan lukenut ei olisi antanut miehelle kännykkänumeroaan.

Albäckin blogin kovaa tekstiä, joka kohdistui erityisesti RKP:n poliitikoihin, ja roisia kielenkäyttöä katsottiin omassa puolueessa läpi sormien, mutta tekaistulla blogihenkilöllisyydellä politikointi ylitti rajan. Mirakelmannen - hahmo oli olevinaan vaasassa asuva lakitieteen opiskelija. Albäck myönsi tiedotusvälineille tänään, että "ihmemiehen" blogi oli sekin hänen omaa tuotantoaan.

Paikallispoliitikon kuvio paljastui, kun tarkkasilmäinen kanssabloggaaja "pyspappan" osoitti, että kaksi muka eri blogihenkilöllisyyttä oli julkaissut kirjoituksensa samasta IP-osoitteesta. IP-osoite yksilöi tietokoneen melko suurella varmuudella.

Albäckin mukaan kohu on salaliitto häntä vastaan.

Tapauksesta tekee kiinnostavan se, että rinnakkaisen identiteetin turvin toimiminen ei ole missään laissa kiellettyä. Se, onko yhteiskunnallisena vaikuttajana korkeassa asemassa toimivan henkilön sopivaa käyttää tällaista keinoa ajatustensa edistämiseen ja medianäkyvyyden hankkimiseen, on kokonaan toinen kysymys, ja perin ajankohtainen sellainen näin kunnallisvaalien alla.

Bloggen.fi: http://www.bloggen.fi/riksdagskandidater, http://www.bloggen.fi/mirakelmannen

Lähteet: Vasabladet: Känd centerpolitiker medger skuggblogg, Partikolleger kräver förklaring av Albäck, YLE Österbotten: Ahlbäck kommenterade skenbloggare, Radio Vega Österbotten, YLE Areena audio

joku muu, originally uploaded by tuija.

Vaalikoneet ovat olleet suomalaisen netin käyttäjän tukena päätöksenteossa jo yli kymmenen vuotta. Toimittaja Erkki Vihtonen toi vaalikoneen idean Suomeen USAsta, jossa CNN:n nettisivulla oli interaktiivinen palvelu, joka auttoi peilaamaan omia mielipiteitä uutistoimituksen tekemään koosteeseen presidenttiehdokkaiden mielipiteistä. YLEn toteutus lähti siitä, että ehdokkaat itse kirjaavat mielipiteet tietokantaan. Tästä seurasi myös hämminkiä (MBnetin uutiset 28.10.2004: Ylen vaalikonetta sabotoitiin). Vuoden 1996 EU - vaalien jälkeen vaalikoneita toteutettiin Suomessa niin kunnallis-, eduskunta- kuin presidentinvaaleihinkin.

Viime vuoden presidentinvaaleissa vaalikonetta tarvitsi vain neljännes äänestäjistä. Helsingin Sanomien uutisessa tutkija oli yllättynyt:

"Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa työskentelevälle Juri Mykkäselle vaalikoneiden heikko menestys presidentinvaaleissa oli yllätys. Internetin käyttöön vaaleissa perehtynyt tutkija oli odottanut, että vaalikoneiden käyttö varsinkin yli 35-vuotiaiden joukossa kasvaisi. Näin ei käynyt, vaan vaalikoneet pysyivät edelleen nuorten välineenä. -- Tutkija arvelee, etteivät vaalikoneet anna pääehdokkaista mitään niin oleellista tietoa, että äänestäjä pitäisi sitä tarpeellisena päätöksentekonsa kannalta." (HS.fi arkisto: HS - Kotimaa - 6.4.2006: Vaalikonetta käytti vain neljännes)

Mietin tuolloin uutista lukiessani, että en minäkään vaalikonetta presidentinvaaliin tarvinnut. Tämän vuoden eduskuntavaaliin kylläkin. Vaalikoneet auttoivat sortteeraamaan kaikkien ehdokkaiden joukosta muutaman relevanteimman, joista selvä ykkönen löytyy omien arvojen ja tärkeänä pitämieni tulevaisuushaasteiden perusteella.

Tänä vuonna oikea vastaus minulle ei ole istuva kansanedustaja, vaan joku muu.