Verkossa voidaan hyödyntää niin lehtien, radion, television ja elokuvan kuin pelienkin ilmaisutapoja. Niiden vangiksi ei kuitenkaan kannata jäädä sen paremmin internetin tilojen ja toimintaympäristöjen suunnittelussa, säätelyssä tai aiheesta käytävässä julkisessa keskustelussa.
Alla oleva teksti on luonnos esseeksi median esitystiloista. Kommentit ja uudet näkökulmat ovat tervetulleita. Olen kirjoittamassa internetistä tilana, tai pikemminkin internetin sosiaalisista tiloista, sosiaalisen median oppaaseen, ja tämä osuus menee sen verran vanhan median puolelle, että päätin julkaista sen blogissa. Olisin kovasti kiinnostunut palautteesta - onko pohdinta ylipäänsä missään määrin kiinnostavaa ja onko olemassa tutkimusta, johon perehtymällä aihetta voisi syventää.
Tarinalla on aina kaksi ulottuvuutta: kuvitteellinen tila, johon se sijoittuu ja konkreettinen mediapinta, jossa se saa ilmiasunsa tarinana. Kalevalassa maailma syntyy sotkan munasta. Kansanrunot elivät yhteisössä suusta suuhun laulutuokioissa ja meille säilyivät ne, jotka Elias Lönnrot kirjasi ylös ja versioi ja muokkasi tarinaksi. Kalevala oli maailma, josta luemme Kalevala - nimisestä teoksesta.
J. R. R. Tolkienin "Taru sormusten herrasta" on tarjonnut maailman kymmenille, ellei sadoille fantasiaroolipeleille. Tolkien loi Keski-Maalle historian, mytologian ja jopa useita kieliä omine kirjoitusmerkistöineen. Vaikka kyse oli fiktiosta, Keski-Maa synnytti lukijoissa vaikutelman sisäisesti johdonmukaisesta, toimivasta vaihtoehtotodellisuudesta. Vuosikymmeniä sitten ensimmäiset verkon toolipelit olivat tekstipohjaisia. Viestintäteknologian kehittyessä on tullut mahdolliseksi kuvata tilaa yhä vivahteikkaaammin: videopeleissä on yhä näyttävämpää grafiikkaa. Mediakulttuuri on television tulosta alkaen ollut vahvasti visuaalista. Silti tuotamme tekstiä ruudulle päivittäin todennäköisesti enemmän kuin koskaan ennen.
Uudet viestintäteknologiat sisällyttävät itseensä vanhojen ilmaisukeinot. Netissä on paitsi verkkolehtiä ja näköislehtiä ja nettiradioita ja -tv-kanavia, niiden uudempia sukulaisia kuten blogeja, podcasteja ja videoportaaleja, peliympäristöjä ja virtuaalimaailmoja.
Median tila jakantuu sisällön eli tarinan tasoon, ja esitystasoon eli pintaan. Lisäksi kiinnostavaa uutta ja vanhaa mediaa keskenään verrattaessa on pääsy median tilaan, access.
Mediajulkaisun keskeistä osaamista on taitto - se, miten toimitukselliset sisällöt järjestetään lehden sivuille tai television ohjelmakaavioon.
Mediatilan käyttöä säätelee niukkuus: kaupallisen sanomalehden kustantajalla on varaa julkaista vain niin monisivuista lehteä kuin minkä kulloinkin myyty mainostila jaksaa maksaa. Lehden luonne syntyy siitä, miten se järjestelee asiat sivuilleen: tärkeimmät asiat nostetaan etusivulle ja ne saavat eniten tilaa tekstille ja kuville. Nuorten asioille on nuorten palsta ja tähtitoimittaja kirjoittaa kolumnin, kärjekkään kirjoituksen, joka taitetaan sivulle pystysuuntaiseksi tekstipalkiksi. Mielipidesivulla on tilaa lukijoiden ajatuksille. Kotimaa, ulkomaat, talous, kulttuuri ja urheilu - osastojen otsikot jäsentävät maailmaa. Mainosten on erotuttava toimituksellisesta sisällöstä. Takasivulle päästyä on lehti luettu.
Sähköisessä mediassa tilankäyttö on ajan käyttöä. Itsenäiset otsikko-ohjelmat luovat omat tilansa kun taas ns. lähetysvirtakanavat pyrkivät tuottamaan mahdollisimman yhdenmukaisen kuuntelukokemuksen pitkin päivää. Ohjelmakaviossa ohjelmat seuraavat toisiaan ja niiden sisäinen asioiden rytmitys luo oman tärkeysjärjestyksensä.
Sisällön tasolla tarkastellaan, millaiseen tilaan tarina yleisönsä vie. Radiossa tilan tuntu välittyy akustiikasta. Kuulija siirtyy sujuvasti metsästä konttoriin ja kauppahallista tehtaaseen. Puhelinhaastattelusta kuulee, että toimittaja on studiossa ja haastateltava jossakin muualla.
Tilan tuntua voidaan tuottaa kerronnallisesti myös kutsumalla ohjelmaa joksikin paikaksi: Cafe Veijon Baari. Radion historiassa kuuluisa esimerkki tällaisesta on 30-luvulta USA:n presidentti Roosevelt piti sarjan radiopuheita, joiden otsikkona oli "Fireside chat". Presidentillä oli henkilökohtaista asiaa kansalle, ja hän halusi kertoa sen intiimisti, lämpimässä, tulisijan ääressä. (Barack Obaman odotetaan pyrkivän samaan YouTubessa - "digitaalisia takkatulipuheita" sopiikin odottaa presidentiltä, joka käytti sosiaalista mediaa menestyksellisesti vaalikamppailussaan.)
Televisiossa ja elokuvassa tilallisuutta ilmentää lavastus, jonka on tarkoitus luoda illuusio siitä, että esiintyjä on jossakin muussa paikassa kuin TV-studiolla kameran edessä. Uusin tekniikka mahdollistaa virtuaalilavastuksen, jossa kaikki näyttelijän ympärillä oleva synnytetään digitaalisesti.
Perinteisessä mediassa ennalta suunniteltu kerronta kuljettaa katsojaa tilassa ja ajassa, aukeamalta toiselle, kohtauksesta seuraavaan. Työnjako on selvä: ammattilaiset tekevät, yleisö nauttii. Toki joukkoviestimet pyrkivät nykyään mahdollisuuksiensa mukaan kaksisuuntaiseen viestintään: ne pyytävät yleisöltä palautetta ja ideoita ja nyttemmin konkreettista sisältöä kuten kuvia ja videoita, ja järjestävät äänestyksiä, joissa yleisö voi vaikuttaa ohjelman lopputulokseen.
Video- tai konsolipelissä pelaaja tekee itse valintoja pelisuunnittelijan ennalta määrittelemissä rajoissa. Pelit ovat toiminnallista tekemistä: ongelmanratkaisua ja älyllisiä haasteita. Oma lukunsa ovat modit eli muokkaukset - pelikultuuriin kuuluu myös, että taitoja osoitetaan tekemällä oma mod, modifikaatio, pelistä.
Pääsy median tiloihin on rajattua. Vain harvoilla on pääsy joukkoviestimien luomaan julkiseen tilaan. Lehden mielipideosastolla julkaistaan toimituksen valitsemia kirjoituksia. Radio Suomen Kansanradio on ohjelmaklassikko, jonka viehätys perustuu kuuntelijoiden ohjelmaan soittamiin persoonallisiin mielipiteisiin. Sekin ohjelma on toimitettu - toimittaja ottaa vastaan ja kuuntelee enemmän puheluita kuin mitä ohjelmaan mahtuu. Radion puhelinkontaktiohjelmiin sisältyy aina myös tietty sattumanvaraisuus - lähetykseen pääsee se, jonka puhelu sattuu tulemaan linjoista läpi oikealla hetkellä. Muille linja tuuttaa varattua.
Joukkoviestimille on ominaista julkaisijan vastuu. Tiedot julkaisijasta ja vastaavasta päätoimittajasta ovat lain mukaan esillä. Tiedotusvälineen julkaisijalla on oikeus määrätä ja velvollisuus vastata siitä, mitä sen tarjoamassa julkisessa tilassa; paperille painettuna, eetteriin lähetettynä tai verkossa julkaistuna, viestitään. Internetissä on perinteisen median tuottamia julkisia tiloja, joissa yleisö pääsee osallistumaan entistä enemmän. Kuitenkin verkossakin joukkoviestimien tuottama julkinen tila on niiden hallitsemaa ja päätoimittajien harkinnassa, miten yhteisön ääni pääsee tilassa esille.
Kommentteja