Demokratia

Heidi Hautala kirjoitti kaksi vuotta sitten, että tekeillä olevasta "kauppasopimus ACTAsta" ei heru tietoa kansalaisille sitten millään. "ACTA ei ole niinkään kauppasopimus vaan ennemminkin yhteinen tekijänoikeuslaki, joka voi johtaa merkittäviin muutoksiin eri maiden tekijänoikeuslainsäädännöissä ja uhata kansalaisten perusoikeuksia", hän arvioi.

Neuvottelut on käyty salassa. Suomen EFFi valitti avoimuuden puutteesta lausunnossaan eduskunnan Liikenne- ja viestintävaliokunnalle (pdf) helmikuussa 2010: "LiV:n käsiteltävänä olevassa kirjelmässä on esitetty ”vaitiolopyyntö”. 

Toisin kuin Hautala ja EFFi näkevät, viranomaiset vakuuttelevat, että muutoksia lainsäädäntöön ei "pääosin" olisi tulossa: "Sopimus täydentää Maailman kauppajärjestön WTO:n ja Maailman henkisen omaisuuden järjestön sääntöjärjestelmää. Sen määräykset eivät aiheuta muutoksia EU-lainsäädäntöön eivätkä pääosin myöskään kansalliseen lainsäädäntöömme," kerrotaan ulkoministeriön 25.1. päivätyssä tiedotteessa.

UM:n tiedotteesta kuitenkin ilmenee, että seuraamuksia on tulossa. "ACTA-sopimus sisältää siviili- ja rikosoikeudellisia määräyksiä, määräyksiä tulliviranomaisten toimista sekä internetissä tapahtuvista oikeudenloukkauksista ja teknisistä toimenpiteistä."

ACTA ei ole vielä torstaisella allekirjoituksella tullut voimaan. "Suomi voi sitoutua sopimukseen vasta, kun eduskunnan hyväksyntä sopimuksen rikosoikeudellisille määräyksille on saatu. Hallituksen esitys annetaan eduskunnalle aikaisintaan syksyllä 2012," UM tiedottaa.

Vielä ehtii varmistaa, että kansanedustajat tietävät, millainen kansainvälinen sopimus heidän hyväksyttäväkseen on tulossa. Puolassa kansalaisten protestit näkyvät kaduilla.

• ACTA suomenkielisessä Wikipediassa
• Stopacta.info

Actaan viittasi nimetön kommentoija tässä blogissa jo joulukuussa.

Helsingin sanomien arkistosta maininta ACTAsta löytyy piraattipuolueen eduskuntavaaliohjelmaa käsittelevästä jutusta.

"ACTA on valmisteilla oleva kansainvälinen sopimus, jossa valtiot sopivat väärennettyjen tuotteiden ja nettipiratismin vastaisista toimista. Sen vastustaminen on tärkeää puolueelle, joka ajaa muun muassa musiikin yksityisen kopioinnin laillistamista." (HS 16.5.2010: Piraattipuolue ei innostu tuloveroista tai terveysasioista)

Viime torstain internetpimennyksellä on ollut ainakin jotakin vaikutusta USA:n lainsäätäjien mielipiteisiin.

ProPublica-uutispalvelun seuranta osoittaa usean kongressiedustajan ja senaattorin vetäneen tukensa lakiesitykselle: SOPA Opera Update: Opposition Surges.

USA:n presidenttiehdokkaat ovat ilmaisseet vastustuksensa USAa kuohuttavalle tekijänoikeuslaille TV-väittelyssä, kertoo The Hill -blogi: Romney slams piracy bill authored by backer (via).

Vielä on kuitenkin liian aikaista juhlia, varoittaa Forbesin teknologiakommentaattori: PIPA Halted In The Senate But It's Still Too Soon To Celebrate.

Samaan aikaan Euroopassa, EU digitaalisesta agendasta vastaava komissaari Neelie Kroes vakuuttaa Twitter-keskustelussa, ettei vastaavaa tulla näkemään tällä mantereella: Europe Says It Won’t Adopt ‘Bad’ Digital Policy Like SOPA.

Hyvä keskustelu on toki aina paikallaan. Mutta rajansa keskustelemisellakin.

Harto Pönkä kävi läpi presidenttiehdokkaiden sosiaalisen median näkyvyyttä ja päätyi useamman ehdokkaan kohdalla suosittelemaan, että ehdokas itse näkyisi profiileissa enemmän.

Presidenttiehdokkaan olisi Harton ihannemallissa oltava

• Facebookissa kuten Haavisto
• Twitterissä kuten Lipponen
• YouTubessa kuten Väyrynen
• ja omalla kotivisulla kuten Niinistö

Siinä olisi yhdelle ihmiselle haastetta. Merkitykselliset vuorovaikutustilanteet kun kuitenkin vaativat vastavuoroisuutta, kuten kommentteihin vastaamista. Haasteellista näyttää olevan jo kampanjatiimeilläkin pysyä yleisön kanssa keskustelun tahdissa.

Minulla ei ole kanttia kovin suureen ääneen vaatia ehdokkaita viettämään enemmän aikaa somessa, kun ajattelee, mitä kaikkea muuta on ehdittävä: kierrettävä tapahtumissa ja tapaamisissa, pysyttävä ajan tasalla uutisista ja kilpailijoiden agendalle nostamista asioista, pidettävä yllä kansainvälisiä verkostojaan ja säilytettävä uskottava kosketus suomalaiseen arkeen kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Minä kaipaan tätä kansaa johtamaan tarjoutuvilta poliitikoilta näyttöjä osallistamisen skaalautuvuudesta: siitä, kuinka kansan syvät rivit voimaannutetaan vaikuttamaan, toimimaan. Ei sitä tehdä Facebook-faneja ostamalla.

Entäs kunnallisvaalit?

Vuonna 2008 käynnistynyt Uuden Suomen blogiyhteisö on vakiinnuttanut paikkansa vilkkaana poliittisen keskustelun areenana. "Kommenttiketjuissa toteutuu puoluetoiminnan tarkoitus aivan eri tasolla kuin pääkirjoituksessa tai kolumnissa jota ei ole edes tarkoitus kommentoida", havainnoi Perttu Tolvanen tuolloin Vierityspalkki-blogissa.

Keskustelua on varmasti luvassa kunnallisvaalien alla kaikilla yllä luetelluilla kanavilla. Mutta en tyytyisi siihen. Voisivatko kunnallisvaalien ehdokkaat osallistua joihinkin merkityksellisiin crowdsourcing-hankkeisiin osana kampanjointiaan, niin että vaalivuodesta jäisi pysyvämpi jälki kuin kasa kuolleita vaaliblogeja? Millaisia paikallisia yhteisöjä yhteen tuovia verkkohankkeita on jo olemassa, joissa kunnallisvaaliehdokkaat voisivat toimia yhdessä kannattajiensa kanssa?

Millaisia verkkopalveluita ja demokratian innovaatioita näkisitte mielellänne kunnallisvaalien alla syntyvän?

• Lisäys 8.1.: Ks. tässä blogissa aiemmin: Ominvoimin -projekti selvittää yhteistyön edellytykset