Tuhat sanaa

Ford aikoo tehdä autosta langattoman laajakaistakeitaan tarjoamalla kojelaudassa liitännän, johon autoilija voi tökätä nettitikun eli mokkulan. Autowifistä pitäisi sitten riittää kaistaa koko perheen surffata.

Fordin tiedotteen mukaan Consumer Electronics Association laskee 77 miljoonaa amerikkalaista aikuista teknologiasta innostuneisiin autoilijoihin. Heistä yli puolet on kiinnostuneita olemaan netissä autoillessaan. Koko väestöstä yli kolmannes sanoo olevansa kiinnostuneita mahdollisuudesta tarkistaa sähköpostit ja käyttää nettiä autossa.

Tähän potentiaaliin Ford vastaa Sync-tuoteperheellään. Näyttävästi CES-kuluttajaelektroniikkamessuilla julkistettu My Ford Touch -palvelu tulee tänä vuonna luksusmalleihin Lincoln MKX ja Ford Edge sekä takavuosien myyntihitti Ford Focukseen. Yhtiön antamien tietojen mukaan langaton laajakaista olisi kojelaudassa enemmistössä Fordin malleista vuoteen 2015 mennessä.

Julkistusvaiheessa mainittuja tuotteita ovat mikrobloggauspalvelut Twitter, nettiradio Pandora (ei kuulu Suomessa) ja on demand - nettiradiopalvelu Stitcher (kuva). Ja lisää tulee: Ford kertoo, kuinka Sync-sovelluksia on ollut mahdollista koodata "jopa kolmessa päivässä".

Sisällöntuottajat saavat lisätä kehityslistoilleen eri puhelinmallien kauppapaikkojen lisäksi vastedes siis myös autovalmistajien järjestelmät.

Aiheesta muualla

• Despite Risks, Internet Creeps Onto Car Dashboards
  
• The Connected Car: Ford Introduces MyFord Touch
  
• CNET: CES: Ford brings smartphone Web apps to cars
  
• MyFord dash and Sync App Ecosystem hands-on
  
• Digitoday: Ford tuo langattoman netin autoon
  
• Tietokone: Autojen kojelautaan nettipalveluita – kiista kolaririskistä
  

Työurani hienoin projekti tähän asti on ilman muuta ollut digiradiokanava Radio Ainon käynnistäminen. Radio Aino aloitti lähetyksensä nettiradiona ja DABissa 22.11.1999 ja ULAlla pääkaupunkiseudulla siitä viikkoa myöhemmin. Kirjoitin kanavan vaiheista lyhyesti YLEn Aikaleima-blogiin.

Kymmenessä vuodessa ehtii maailma muuttua. 1999 netin käyttö oli vielä edelläkävijöiden touhua. Nettiradiolähetykset olivat extraa, verkosta ei suuria yleisöjä odotettu.

Radio Ainon aloittaessa tuskailimme, miten vaikeaa oli ylittää uutiskynnys mediassa niin, että kohdeyleisö olisi saanut kuulla meistä. YLEn omilla muilla kanavilla toki kerrottiin ja ristiinmarkkinoitiin, mutta yleisöksi tavoiteltiin niitä, jotka olivat 90-luvulla lähteneet kuuntelemaan kaupallisia kanavia. Tänä päivänä tieto leviää sosiaalisen median kanavia pitkin. En silti väitä, että radiokanavan perustaminen ja sille suurten yleisöjen löytäminen olisi sen helpompaa. Meillä on isot pääkanavat, ja perässä liuta pienempiä eri lähtökohdista toimivia erikoiskanavia - ja globaali kilpailu netissä.

Iso oman elämän digitaalista dokumentointia liippaava muutos liittyy valokuviin. Niitä ei ole. Olen viimeisten viiden vuoden aikana dokumentoinut työelämääni kattavasti ja julkaissut paljon myös netissä.

Radio Ainon aikana kuvaamiseni oli vielä analogista. Ensimmäisen digikamerani ostin 2003. Sitä aikaisemmat otokset työuran varrelta ovat joko photo-CD:ltä tai peräti paperikuvista skannattuja.

Tänä päivänä arjen dokumentointi ja vähintään ystäväpiirille jakaminen on useimmille rutiinia - meille edelläkävijöille jopa vähän liiankin kanssa, todistaa tarina taskulivelähetyksestä Aikaleima-blogissa.