Tuhat sanaa testaa tehosekoittimen

Kotitaloutemme sähköllä toimivista vimpaimista huomattavan harva sijaitsee keittiössä saati liittyy ruuanlaittoon. Tällä viikolla tuli kuitenkin tehtyä heräteostos: OBH Nordica -tehosekoitin. Moista helvetinkonetta en ole aikaisemmin omistanutkaan.

sose

En ole kaksinen kyökkivelho. Olisiko takaraivossa raksuttanut Vauva-lehden juttu, jossa Sami Garam usutti hifistelemään vauvasafkoilla: Miksi tarjota kaupan porkkanasosepurkkiruokaa, kun voi itse tehdä Purée de carottes á l'estragon, porkkanamössöä rakuunalla höystettynä.

Testasin tehosekoittimen yksinkertaisella kolmen juureksen soseella. Pehmoiseksi keitetyt perunat, porkkanat ja bataatit kannuun ja nuppi kaakkoon. Hirveä pärinä ja hetken päästä hienoinen kuumentuvan kumin käry. Vimpain tutisee kannen alla, mutta juuresklimppi ei hievahdakaan. Irrotan virtajohdon, nostan kannen, nostelen möhnän haarukalla irti leikkurista, lisään keitinvettä nesteeksi ja yritän uudelleen. Jyrrr-ryrrrr. Kaipaan sekuntikelloa. Käyttöohjeen mukaan sekoitinta saa käyttää kerrallaan minuutin, jonka jälkeen on pidettävä viiden minuutin tauko.

Yhdellä tauolla pärjätään. Kannusta paljastuu sametinpehmeä, hehkuvan oranssi sose. Täysin maustamattomanakin se on herkullista.

Seuraa koemaistatus: 11-kuinen Pikkuee ei innostu. Maku taitaa olla reilusti vahvempi kuin kaupan soseissa, joita hän on puolet eliniästään syönyt. Vasta myöhemmin hoksaan, että olisi pitänyt laimentaa vastikkeella.

Vauvansoseiden loihtiminen ei ainakaan ensimmäisen kokeilukerran perusteella tunnu ihan omalta jutulta. Bloggaan mielummin kuin kokkaan.

juurekset

Kun aika on kriittinen resurssi, löytyy syy vauvanruokien itse tekemiseen joko arvoista tai vaihtoehtojen puutteesta. Käytännöllisyys, turvallisuus tai ravitsemusopilliset seikat eivät kallista vaakaa jyrkästi kummallekaan puolelle.

Purkkiruoka vai kotona tehdyt soseet? Näkökohtia:

  • Turvallisuus
  • Ravintopitoisuus
  • Arvot ja makutottumukset
  • Ajankäyttö ja hinta

Seuraavassa näistä kustakin tarkemmin.

Turvallisuus

"Suomen Nestlén raaka-aineasiantuntija Jussi Hautala kertoo, että ostaessaan vauvan purkkiruokaa kuluttaja maksaa myös työstä, turvallisuudesta ja laadunvalvonnasta." -- "Vauvojen valmisruoat ovat turvallisia", vakuuttaa Elintarviketurvallisuusviraston lastenruokakysymyksiin erikoistunut ylitarkastaja Annika Nurttila. Hänen mukaansa pienten lasten ruokien valvonta on Suomessa tiukkaa. Lasten ruokia koskeva lainsäädäntö on Euroopan unionin alueella yksityiskohtaista ja tarkkaa". (HS - Hinta & Laatu - 16.7.2008 Purkista vai itse tehtyä?, linkki maksulliseen arkistoon).

Kotiruoka raaka-aineiden hankinnasta valmistusprosessiin ja säilytykseen on puolestaan niin turvallista kuin mihin ruuan laittaja tähtää ja pystyy. Kotona sattuu vuosittain tuhansia ruokamyrkytyksiä (Turun sanomat 20.7.2006: Ruokamyrkytyksen aiheuttajaa on vaikea jäljittää).

Vaikeasti allergisen vauvan ruuan valmistuksessa itse tekeminen voi olla ainoa vaihtoehto.

Ravitsemusseikat

Jälkikasvunsa voi ruokkia monipuolisesti sekä kaupan purkkiruualla että kotoisin eväin. "Emme suosittele kumpaakaan vaihtoehtoa, pidämme molempia ratkaisuja yhtä hyvinä", terveydenhoitaja Anneli Penttala Kallion terveysaseman äitiysneuvolasta sanoo yllämainitussa Hesarin jutussa. Lisälukemista Sosiaali- ja terveysministeriöstä: Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus.

Makutottumukset ja arvot

Itse valmistetusta ruoasta saa mieleisen makuista. Teollisesti valmistetut purkkisoseet ovat miedon makuisia. "Toivoisin marttana ja edullisen ruoan kannattajana, että vanhemmat vähän teksi itsekkin eikä vaan käyttäis kaupan purkkiruokaa. Jos antaa pelkkää purkkiruokaa, sitten lapsen on hyvin vaikea tottuu siihen perheen normaaliin ruokavalioon. Ne on niin erilaisia ne teolliset ruoat" (Sitaatit Kuningaskuluttaja, 15.5.2003: Lastenruokaa purkista vai itsetehtynä?).

Vauvanruokakeskustelussa ei voi välttyä arvoväritteisiltä lausumilta, syyllistämiseltä ja syyllistymiseltä. Jo mainitussa Kuningaskuluttaja-ohjelmassa kuullut väitteet "-- moni vauva haluaa syödä samaa ruokaa kuin muukin perhe" ja "Moni vauva kuitenkin kyllästyy varsin nopeasti teolliseen lastenruokaan" kertovat vanhempien arvostuksista, joita nämä sujuvasti heijastavat pilttiinsä. Jokaisella on oikeus omiin arvoihinsa, ja jos ruokien itse tekeminen tuntuu tärkeältä, siitä vaan. Arvojaan ei kannata kuitenkaan naamioida vauvan toiveiksi tai eri tavoin valmistettujen ruokien ominaisuuksiksi.

Ajankäyttö / ruoan kokonaishinta

Vauvoille tarkoitettuja teollisia valmisruokia pidetään kalliina. Jos ruoan laittaja laskisi raaka-aineiden laskemisen lisäksi hinnan ruoan valmistukseen käyttämälleen työajalle, vertailu kaupasta ostettavaan muonaan kääntyisi tasan päin vastoin. Vauvan ruokien valmistaminen itse, pakastaminen ja jälleen tarjoiluvalmiiksi lämmittäminen vie huomattavasti enemmän aikaa kuin valmisruokapurkin ostaminen ja lämmittäminen mikrossa.

"Siinähän se vauvanruoka syntyy samalla kuin aikuistenkin, ei siitä tarvitse tehdä ylimääräistä riesaa, sanoo Sami Garam Vauva-lehdessä, ja heittää vielä kysymyksen, "miksi kaiken pitäisi olla aina niin sikahelppoa?"

Lupaan harkita vauvansoseiden itse tekemistä uudelleen heti, kun arki yksivuotiaan kanssa alkaa tuntua sikahelpolta.

Keskiarvo: 5 (1 ääni)

Kommentit

Minun pikkusiskoni (nyt jo

Minun pikkusiskoni (nyt jo päälle kolmekymppinen) sai pienestä pitäen samaa ruokaa kuin minä ja vanhempamme: kaikki vain soseutettiin tehosekoittimen tyyppisessä vehkeessä, joka oli saatu käytettynä perhetutuilta. Jopa silakkapihvit ja muu kala menivät niin muussiksi, ettei ruodoista ollut minkäänlaista haittaa. 70-luvulla meillä ei myöskään vielä harrastettu voimakkaita mausteita. Helppoa!

Varjopuoli tässä oli se, että oikeaan ruokaan tottunut pentu sanoi kaupan valmismössöille "blug" ja sylki kaiken ulos. Ei siis nopeaa purkkiruokaa, jos sattui olemaan kiire..

Sauvalla helpommin

Sauvasekoitin (tehosekoittimen sijaan) on tavattoman näppärä melko isojenkin annosten kanssa ja uudemmat mallit jakautuvat kahteen osaan, likaantuvan osan voi pestä koneessa.

Juttu palautti mieleeni viidentoista vuoden takaisen muiston. Olin maakunnan maa- ja kotitalousnaisten kokouksessa kotitalousopettajan vieressä vauvatyttäreni kanssa. Kaivoin kylmäkassista itsetehdyn siikakeittososeen, lämmitin ja syötin kahvitauolla. Siinä ympäristössä olisi luullut, että olisi pidetty aivan normaalina omatekoisia soseita ja kalakeiton syöttämistä taaperolle, mutta ei, ei. Kovin ällisteltiin ja neuvottiin helpommalla pääsemään, kotitalousopettaja päällimmäisenä äänessä.

Pienen harjoittelun jälkeen soseiden tekeminen on vaivatonta, jos kotiruokaa mutenkin laitetaan. Ennen suolaamista ja maustamista soseosuus syrjään ja hurrr. Ruuan koostumusta voi myös kätevästi karkeistaa vähitellen, että kasvava taapero oppii käyttämään hampaitaan.

@Miira ja @ Anne R., kiitos

@Miira ja @ Anne R., kiitos rohkaisusta, en epäile ollenkaan ettei ruuanlaitossa rutinoituneelle tehotyypille ole homma eikä mikään tehdä vauvalle soseversio perheen muonasta. Vaan kun en laita ruokaa - tai jos laitan, se on valmiiksimarinoidut-broilerifileet-uuniin-pakastevihannessatsin-kanssa -tyylisiä helppouksia ja marinadimönjä vasta olisi vihoviimeistä vauvalle. Kovin korkealle en parin lähikiinalaisen noutoruokiakaan osaa vauvanruokana arvostaa. Että purkkimeininillä meillä nyt vielä vähän aikaa. Onneksi tuo pääsee kohta päiväkotiin syömään "oikeata ruokaa" kun minä menen töihin :)

Kommunikointia

Molempi parempi. Yksi näkökulma asiaan on myös se, että äidin/isän itse laittama vauvasose on tavallaan myös yksi tapa osoittaa rakkautta (tai siis jollekulle voi olla; toisen mielestä purkkiruoan antaminen lapselleen voi toki olla myös rakkauden ele, yleensäkin siis lapsensa ruokkiminen) ja "kommunikoida" vauvan kanssa. Sekin voi siis olla syy antaa kotiruokaa. Äiti/isä saa tyydytystä ja hyvän mielen siitä, että lapsi (toivottavasti) syö hyvillä mielin vanhemman itsensä laittamaa rakkauden ruokaa! Tällä on toki kääntöpuolensa, jota kutsun "sydänveriruoaksi". Kun itse olet "sydänverellä" laittanut ruoan (jos on ollut vaikeaksi laitettava vaikkapa eli ei pelkkä vihannesmössö), siitä voi lähes loukkaantua tai ainakin pahoittaa mielensä jos lapsi ei haluakaan syödä...

Sydänveriruokaa, haa!

Sydänveriruokaa, haa! Hieno sana ja hyvä näkökulma keskusteluun. Se olisi melkein oma viides näkökohtansa: ruokaan sidotut tunteet. Olisiko "rationaalinen" teollinen valmisruoka on sellaisen aikuisen valinta, joka osoittaa rakkautensa muilla teoilla? (Villasukkia, anyone?) Sitä paitsi valmistamalla ruokaa liian suurella paatoksella luo paineita toiselle osapuolelle myöhemmällä iällä - kun lapsi viimeistään nuorena aikuisena kehittää omat ruoka-aatteensa ja -käytäntönsä, voi äiti kokea rakkautensa tulevan torjutuksi, vaikkei kyse olisi siitä ollenkaan.

Ruoanlaitto ja tunteet a propos, oletteko lukeneet Laura Esquivelin Pöytään ja vuoteeseen? Hurja kirja.

"Kaupan tädin tekemää ruokaa"

Meidän esikoinen (nykyisin noin 194 cm) ei koskaan hyväksynyt äidin tekemiä soseita. Heti kun se oppi puhumaan, se vaati suureen ääneen kaupassa "Kaupan tädin tekemää ruokaa!"

Omia kokemuksia

Meitin vuoden ikäinen Helmimme on syönyt sekaisin omia ja kaupan mössöjä, turhaa on tästäkin stressiä ottaa. Itse pääsee helpoimmalla kun syöttää sikinsokin kaikkea niin ei ole niin ronkelia tiukan paikan tullen.

Sen sijaan ajatus että pari kertaa päivässä plutraisi vauvalle mössöjä on kyllä ylivoimaisen työläs. Olemme tehneet pakastimeen jääpälamuotilla perunaa, juureksia ja naudanlihaa erillisiin pusseihin. niistä aina sitten kasataan joku "coctail" ja lämmitetään mikrossa. Tunnissa tekee varmaan muutaman kuukauden ruuat pakkaseen.

Äiti 2.0 tekee mitä ehtii ja jaksaa...

Meillä siirryttiin kiinteisiin myöhään mutta oli valmisvauvanruokaa heti alusta. Takuuvarmasti ei ollut fosfaatteja pinaatissa tms kamalaa, jota voisi saada torilta tai joskus peräti luomutuotteissakin. Sen sijaan matkoilla esim Suomessa ja Kroatiassa valmismössöt eivät kelvanneet koska olivat sen verran erimakuisia.

Siirryimmekin mahdollisimman pian (lomailun avittamana) samoihin ruokiin kuin isoille, ja muistelen vieläkin ylpeänä miten vähän yli 1,5vee kuopus söi itse omalla lusikalla (sotkuista viis) kiinalaisessa ravintolassa nêm-rullia, riisiä ja satay-kanaa henkilökunnan ihastukseksi. =D

Eli meillä ei ole tehty eikä tullakaan tekemään sössöjä ; jäämurskalle löytyy käsikäyttöinen mylly ja sitä suurempaa kikkailua ei Maurelitan 0.0 keittiössä tehdä !

@KirsiM mahtavaa, hyvin

@KirsiM mahtavaa, hyvin kasvatettu ;)

@tino sekakäyttö on varmasti kaikin puolin viisasta - tulee joustoa ja pelivaraa

Maurelita oi sen on täytynyt näyttää söpöltä - tuo sotkuista viis - osasto kuulostaa juuri siltä että sen tekee mielummin ravintolassa kuin kotona :D :D

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö näkyy ainoastaan sinulle ja ylläpidolle
  • Allowed HTML tags: <img> <a> <style> <div> <br> <p> <caption> <span>
  • Automaattinen rivin/kappaleen katkaisu.

Lisätietoa sisällön esitysmuodosta

CAPTCHA
Pahoittelen ylimääräistä vaivaa. Tällä on tarkoitus estää spämmirobottien kommenttien lisääminen.
Syndicate content Syndicate content