Tutkija pyytää palautetta esseestään

Voiko bloggaaminen hyödyttää yliopistomaailman armottomassa kilpailussa pyristelevää, akateemisia pisteitä metsästävää tutkijaa? Sosiaalisen median asiantuntija Danah Boyd näyttää mallia, miten voi. Hän on seurannut amerikkalaisnuorten yhteisöpalvelujen käyttöä ja havainnut, että eri palvelujen valitsemisessa syntyy luokkaeroja. Esseessään hän pyrkii muotoilemaan havainnot varovaisesti ja pyytää apua ja palautetta muilta blogissaan.

"I've been trying to figure out how to articulate this division for months. I have not yet succeeded. So, instead, I decided to write a blog essay addressing what I'm seeing. I suspect that this will be received with criticism, but my hope is that the readers who encounter this essay might be able to help me think through this. In other words, I want feedback on this piece."

Danah Boyd, katso myös nämä:

Kommentit

erinomaisen tärkeä aihe

Tässä tulee vastakkain perinteinen tutkimusviestintä ja -kommunikaatio ja yhteisölliset mediat. Perinteisesti tutkija ei voi puhua tutkimuksestaan juuri kenelläkään ennen kuin on julkaissut sen tieteellisellä saralla ainakin ideatasolla. Tässä on takana se, että jos levität tutkittua tietoa niin on mahdollista, että joku toinen nappaa sisältöä ja julkaisee sen omissa nimissään. Perinteisesti ekana julkaissut on se, joka saa krediitit.
Tällainen tieteen tekemisen kulttuuri on johtanut järjettömään tehottomuuteen, koska idean ja ajatuksen jyväsiä samasta aiheesta on pitkin maailmaa, mitkä yhteisöllisesti yhdistämällä tuottaisivat tiedettä erittäin pienellä vaivalla. Nyt nämä ajatukset eivät yhdisty vaan kaikki tieteentekijät puurtavat yksin tai pikkuryhmässä omia ajatuksiaan visusti suojellen.
Uskon, että tässä tapahtuu melko nopea murros 10-15 vuoden sisään, niin että tieteentekeminen muuttuu globaaliksi yhteisölliseksi touhuksi. Tähän tarvitaan monipuolisia kommunikaatio- ja viestintävälineitä, joita meillä jo on (blogit, virtuaalimaailmat) hyvin tuloillaan sekä "open research"-ideologian rohkeita sanansaattajia ja edelläkävijöitä. Yksi elävä esimerkki meillä nähtävästi on Yoe, joka pikaisen tutustumisen pohjalta näyttäisi olevan menossa tuohon suuntaan.
Tieteessä pitäisi siis globaalisti kaikki saman asian tutkijat olla läpinäkyvässä ja avoimessa virtuaalitiedemaailmassa, jossa jokainen ajatus tai ideanpoikanen tuotaisiin julki samantien ja yleensä yhteisöllisen kanssakäynnin tuloksena. Systeemin täytyisi kyetä jakamaan krediittiä jollain uudenlaisella tavalla siten, että väärinkäyttäjät (muiden ideoilla ratsastajat) eivät olisi edullisessa asemassa. Tähän toimintamalliin minulla ei ole kuvausta tällä hetkellä.
Itse painaisin heti "julkaise kaikki"-nappia, jos sellainen olisi olemassa ja en olisi vaikeuksissa sen jälkeen työni puolesta. Tämä nappi siis tyrkkäisi verkkoon kaikki tieteelliset suunnitelmat, käsikirjoitukset, luonnokset, mind mapit ja kirjatut ideat jne. mitä nyt sattuisi löytymään. Uskoisin, että kaltaisiani löytyisi monta lisää. Mutta ei, kilpailla pitää ja varoa visusti sanomasta kenelläkään mitään tärkeää. Hyvä tutkijahan verkostoituu, mutta ei jaa yhtään ideaa tai ajatusta, jolla voisi olla tieteellisesti merkitystä. Ei muuten mikään ihan helppo tehtävä.
Nostan hattua Danah Boydin kaltaisille, jotka rikkovat perinteisiä rajoittavia kaavoja ja uskaltavat ottaa iskuja vastaan.

Suunta tai jotain

Tero,
Suunta on selvillä mihin haluaisin mennä - mun täydellisessä maailmassa kaikki data ja kokeet ja mittaukset ja päiväkirjamerkintäni menis aina automaattisesti tägättynä jonnekin Kantaan, josta sen voisi kuka hyvänsä katsoa ja tarkistaa. Teknisesti kehittymättömämmässä versiossa kirjoittaisin blogissani mittaustuloksista ja juttelisin asioista muiden labrojen jäsenien kanssa valtamerten yli (nykyään se ei onnistu edes naapurihuoneen labraan). Tai jos voisi edes mennä konferenssiin ja siellä tavatessaan tyyppejä, jotka tutkii jotain samansuuntaista, mennä rehellisesti istumaan jonnekin läppärin kanssa ja kattella sitä dataa ja puhua koejärjestelyistä eikä odottaa kuukausia että jutut on julkaistu paperilehdessä!

Toistaiseksi ei moiseen ole mahdollisuutta, ei mulla eikä kovin monella muullakaan - instituutin säännöt eksplisiittisesti kieltää asioita. Mä olen myös edelleenkin varsin matalalla tässä tieteen hierarkiassa; voi olla, että joutuu ensin tappelemaan itsensä sinne ylös käyttäen perinteisen tieteen sääntöjä ennenkuin pystyy mitään muuttamaan - jollei ole siihen mennessä itse muokkautunut mallinmukaiseksi...

Onneksi kukaan ei kiellä tästä asiasta puhumasta ja mouhkaamasta:)

terävyyttä asenteeseen

Puhua ja mouhkata pitää sekä muuttaa systeemi näyttämällä, että vanha on huono. Maailma muuttuu tietoteknologian voimasta niin voimallisesti, että jos nyt lähtee vanhoja tallottuja polkuja seuraamaan niin ei todellakaan ole siellä missä uutta luodaan, kun sitä luodaan. Jos tapella meinaa niin tappelee sitten paremman maailman puolesta, ehdottaen ja tekien heti sitä parasta mitä tietää. Suoraan barrikadeille, ei ole varaa jäädä pommisuojaan tekemään suunnitelmia.

Minä pystyn osallistumaan

Minä pystyn osallistumaan tähän keskusteluun vain maallikon mututasolla ja kaunokirjallisuuden siivittämin tiedoin. On juuri luvussa Greg Bearin "Darwin's Radio", jossa ihmisen geeniperimän selvittämisen ja evoluutiotutkimuksen paradigman muutoksen kynnyksellä asiasta tietävät tahot riskeeraavat uransa keskustellessaan uusista löydöksistään epätavallisilla foorumeilla. Hurja opus muuten.

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö näkyy ainoastaan sinulle ja ylläpidolle
  • Allowed HTML tags: <img> <a> <style> <div> <br> <p> <caption> <span>
  • Automaattinen rivin/kappaleen katkaisu.

Lisätietoa sisällön esitysmuodosta

CAPTCHA
Pahoittelen ylimääräistä vaivaa. Tällä on tarkoitus estää spämmirobottien kommenttien lisääminen.
Image CAPTCHA
Copy the characters (respecting upper/lower case) from the image.
Syndicate content Syndicate content