Tuhat sanaa

Tässä tulee vastakkain perinteinen tutkimusviestintä ja -kommunikaatio ja yhteisölliset mediat. Perinteisesti tutkija ei voi puhua tutkimuksestaan juuri kenelläkään ennen kuin on julkaissut sen tieteellisellä saralla ainakin ideatasolla. Tässä on takana se, että jos levität tutkittua tietoa niin on mahdollista, että joku toinen nappaa sisältöä ja julkaisee sen omissa nimissään. Perinteisesti ekana julkaissut on se, joka saa krediitit.
Tällainen tieteen tekemisen kulttuuri on johtanut järjettömään tehottomuuteen, koska idean ja ajatuksen jyväsiä samasta aiheesta on pitkin maailmaa, mitkä yhteisöllisesti yhdistämällä tuottaisivat tiedettä erittäin pienellä vaivalla. Nyt nämä ajatukset eivät yhdisty vaan kaikki tieteentekijät puurtavat yksin tai pikkuryhmässä omia ajatuksiaan visusti suojellen.
Uskon, että tässä tapahtuu melko nopea murros 10-15 vuoden sisään, niin että tieteentekeminen muuttuu globaaliksi yhteisölliseksi touhuksi. Tähän tarvitaan monipuolisia kommunikaatio- ja viestintävälineitä, joita meillä jo on (blogit, virtuaalimaailmat) hyvin tuloillaan sekä "open research"-ideologian rohkeita sanansaattajia ja edelläkävijöitä. Yksi elävä esimerkki meillä nähtävästi on Yoe, joka pikaisen tutustumisen pohjalta näyttäisi olevan menossa tuohon suuntaan.
Tieteessä pitäisi siis globaalisti kaikki saman asian tutkijat olla läpinäkyvässä ja avoimessa virtuaalitiedemaailmassa, jossa jokainen ajatus tai ideanpoikanen tuotaisiin julki samantien ja yleensä yhteisöllisen kanssakäynnin tuloksena. Systeemin täytyisi kyetä jakamaan krediittiä jollain uudenlaisella tavalla siten, että väärinkäyttäjät (muiden ideoilla ratsastajat) eivät olisi edullisessa asemassa. Tähän toimintamalliin minulla ei ole kuvausta tällä hetkellä.
Itse painaisin heti "julkaise kaikki"-nappia, jos sellainen olisi olemassa ja en olisi vaikeuksissa sen jälkeen työni puolesta. Tämä nappi siis tyrkkäisi verkkoon kaikki tieteelliset suunnitelmat, käsikirjoitukset, luonnokset, mind mapit ja kirjatut ideat jne. mitä nyt sattuisi löytymään. Uskoisin, että kaltaisiani löytyisi monta lisää. Mutta ei, kilpailla pitää ja varoa visusti sanomasta kenelläkään mitään tärkeää. Hyvä tutkijahan verkostoituu, mutta ei jaa yhtään ideaa tai ajatusta, jolla voisi olla tieteellisesti merkitystä. Ei muuten mikään ihan helppo tehtävä.
Nostan hattua Danah Boydin kaltaisille, jotka rikkovat perinteisiä rajoittavia kaavoja ja uskaltavat ottaa iskuja vastaan.

Puhua ja mouhkata pitää sekä muuttaa systeemi näyttämällä, että vanha on huono. Maailma muuttuu tietoteknologian voimasta niin voimallisesti, että jos nyt lähtee vanhoja tallottuja polkuja seuraamaan niin ei todellakaan ole siellä missä uutta luodaan, kun sitä luodaan. Jos tapella meinaa niin tappelee sitten paremman maailman puolesta, ehdottaen ja tekien heti sitä parasta mitä tietää. Suoraan barrikadeille, ei ole varaa jäädä pommisuojaan tekemään suunnitelmia.