
Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Puhujainkulman jaksossa #78 keskustelua työnantajan epäluottamuksesta työntekijöitä kohtaan uuden tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Juttu käynnistyi uutisesta, jonka mukaan Karoliinisessa yliopistosairaalassa Tukholmassa on käynnistetty sisäinen selvitys Facebook-keskustelusta, jota sairaalan työntekijä kuvitti leikkaussalissa otetuilla potilaskuvilla (Tukholmalaissairaalan työntekijä vei potilaskuvia Facebookiin)
"Yritysten intranetien käytettävyys on niin huono, että niitä ei tee mieli käyttää", Puhujainkulman vakiopanelisti Erkka Piirainen ymmärtää. "Kun ihmiset tottuvat käyttämään sosiaalisia verkkopalveluja, he odottavat omilta järjestelmiltäänkin helppokäyttöisyyttä, ja kun eivät sitä saa, niin hieman ajattelemattomasti siirtävät työtehtäviään virallisen verkon ulkopuolelle."
"Jaiku ja muut ovat todella kivoja. Kun se on niin pirun helppoa, niin kysynpä tota asiaa ja menikö siinä sivussa joku liikesalaisuus? Kynnys jakaa informaatiota on helppo, voi ottaa Qik-kameran ja kuvata toimistossa ympäriinsä, ja mitä siinä näkyykään siinä kuvassa?, jatkaa ohjelman juontaja Pasi Örn.
"On käsittämätöntä, että nykyään työpaikoilla, varsinkin johtajat, jotka eivät tunne näitä asioita, pelkäävät omia työntekijöitään, kattooko ne nyt omia sähköpostejaan kesken päivää", puuskahtaa toinen vakiojäsen Henrik Anttonen.
"Kärsin itse pahasti siitä, että työnantaja ei luota työntekijöihin", sanoo ohjelmassa etunimellään esiintyvä panelisti Lari. Tämä epäluottamus näkyy esimerkiksi siinä, että työasemille ilmestyy ylimääräisiä ohjelmia, jotka hidastavat koneen toimintaa.
Toisaalta Tukholman esimerkin kaltaisia ylilyöntejä pitäisi pystyä välttämään. Tämä vaatisi koulutusta: "Muistakaa, että se Messenger ei ole kaikkein turvallisin kun puhutte työhön liittyvistä asioista", ehdottaa Örn esimerkiksi työpaikalla käytävästä pelisääntöjä selvittävästä keskustelusta.
Keskustelu alkaa ohjelman ajassa 36'15".
Kari Haakana kirjoitti tammikuussa Journalisti-lehden kolumnissaan, kuinka Tietokone-lehden toimitus käyttää mielummin Googlen tarjoamia työkaluja kuin talon omia (Google = toimitusjärjestelmä).
Kuinka yleistä kissa- ja hiiri - leikki sosiaalisen median käytössä työpaikoilla on? Mistä johtuu, että työntekijät kokevat työnantajiensa olevan niin pihalla uusien palvelujen mahdollisuuksista? Onko tämä työpaikkojen viestintäkulttuuriin vai eri sukupolvien täydellisen erilaisiin mediakäyttötottumuksiin liittyvä kysymys? Ovatko IT-hallinto-osastot sinänsä aiheellisine tietoturva- ja tietosuojahuolineen pelotelleet pomot suhtautumaan kielteisesti kaikkeen sosiaaliseen mediaan sillä seurauksella, että yritys menettää suuria ketteryys- ja innovaatiomahdollisuuksia? Aihe herättää paljon kysymyksiä, joista olisi mielenkiintoista jatkaa keskustelua.
Entä onko esimerkkejä työpaikoista, joissa olisi johdetusti ja luvan kanssa otettu käyttöön sosiaalista mediaa työasioiden hoitamiseen?
Kommentit
Kännyllä kierretään palomuuria
Ylellä nuoret toimittajat saavat juttuideoita ja taustahaastatteluja tuttaviltaan ja nettikontakteiltaan verkon kautta - nimittäin itse maksetun kännyn mobiiliselaimella surffattavan verkon. Duunin palomuuri torppaa Mesen ja irkin.
Yksi esimerkki
Esimerkkejä sosiaalista mediaa systemaattisesti käyttävistä organisaatioista varmaan löytyy lähempääkin, mutta
ainakin Chilen parlamentin kirjastossa on otettu
uudet työkalut käyttöön innovatiivisesti ja ennakkoluulottomasti, ks. http://www.preifla2008.ca/Presentations/IFLAOttawaInnovationChile-E.pdf
Suviko haah, joo, Kimmo
Suviko haah, joo,
Kimmo kiintoisaa, ja tässä tiivistys pdf:ää kokonaan lukematta:
Our use of social web is geared to:
1. Publicize MPs and BCN’s work in collaborative webs (web 2.0)
2. Explain the law in colloquial language
3. Give social visibility to strategic parliamentary issues
4. Build topic maps of community conversations around subjects of
parliamentary interest
5. Train MPs and their teams in order for them to join social web initiatives
proven valuable as political tools
6. Support collaborative work within the institution
From these diverse web 2.0 tools, BCN is building information resources
that will part of the Chilean Political Memory.
Vielä Chilestä
Artikkelin perusteella chileläisillä on Google-työkalut käytössä samaan tapaan kuin Tietokone-lehden toimituksessakin. He ovat kehittäneet myös blogien seurantapalveluita ks. http://parlamenttikirjasto.blogspot.com/2007/10/keskustelutrendien-seuranta.html
Kirjoita uusi kommentti