USA panemassa pään pensaaseen mediakasvatushaasteen edessä?

Yhdysvaltain kongressin edustajainhuone on hyväksynyt Deleting Online Predators Act - lakiesityksen, joka käytännössä pakottaisi koulut ja kirjastot estämään pääsyn koneiltaan kaikkiin kaupallisiin verkkopalveluihin, joissa käyttäjät luovat itsestään oman profiilin ja voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään.

Lakiesitys meni edustajainhuoneessa läpi äänin 410 - 15 (via).

Lain läpi meno myös senaatissa tarkoittaisi, että Yhdysvallat panee lastensuojelun varjolla päänsä pensaaseen maan koulutuslaitoksen ehkä suurimman mediakasvatushaasteen edessä: sen sijaan, että lapset ja nuoret saisivat tutustua mediakulttuurin ilmiöihin kuten yhteisöllisiin verkkopalveluihin koulujen ja kirjastojen kontekstissa, palveluille annetaan kielletyn hedelmän hohto ja sysätään niiden käyttöön liittyvät mediakasvatustehtävät kotien ja perheiden vastuulle.

Verkkoyhteisöllisyyden asiantuntija Danah Boyd on pöyristynyt esityksen läpimenosta: "When i expressed my concern over DOPA, everyone told me i was being paranoid, that it would never pass, that it was too absurd. DOPA passed. By a 410-15 vote. Dear god." Keskustelu aiheesta jatkuu vilkkaana.

Asiasta käytiin laajaa keskustelua viimeksi toukokuussa, ks. esim. MySpace and Deleting Online Predators Act (with Henry Jenkins), US House: Schools must block MySpace, many other site ja Congress targets social network sites.

Päätökset tiettyihin palveluihin pääsemisestä pitäisi tehdä perheiden sisällä eikä liittovaltion lainsäädännöllä, sanovat verkkoyhteisöihin perehtyneet mediatutkijat Henry Jenkins ja Danah Boyd toukokuussa käydyssä sähköpostikeskustelussa. He korostavat, että jokainen perhe päättää itse, miten verkkoyhteisöihin suhtautuu, mutta tarjoavat vanhemmille joitain nyrkkisääntöjä.

1. Puhuminen lapsen kanssa on avain. Rakenna luottamus vuoropuhelun avulla. Vanhemman tulee kuunnella, kun lapsi kertoo kokemuksistaan netissä ja siitä, miksi se on niin tärkeä yhteydenpitoväline kavereiden kanssa. Jotkut asiat voivat ulkopuolisesta näyttää pelottavammalta kuin ne oikeasti ovatkaan, joten käytä aikaa siihen, että ymmärrät, mitä näet, ja mitä se merkitsee viestintään osallistujille.
   
2. Luo itsellesi tili, jotta ymmärrät, miten saitti toimii, mutta älä käytä sitä lapsesi väijymiseen. Lapsi tarvitsee tilaa tutkia, mutta jos olet sinut välineen kanssa ja sen teknologian ja median, jota he kuluttavat, pystyt antamaan arvokkaita neuvoja. Vaikka vahtiminen on mahdollista, se vie pohjaa luottamukselta.
   
3. Kysy lapsiltasi, miten he esittäytyvät verkossa ja kysy myös valintojen syitä. Poimi MySpacesta jutun juurta keskusteluun muodista ja ilmiöistä.
   
4. Puhu lastesi kanssa yksityisen ja julkisen erosta ja auta heitä ymmärtämään, mitä seurauksia on joidenkin tietojen julkaisemisesta. Pane heidät miettimään, ketkä kaikki (isovanhemmat, opettajat, tulevat työnantajat) voivat nähdä heidän julkaisemansa sisällöt verkossa.
   
5. Keskustelkaa siitä, mitä lapsi voi tehdä, jos hän saa osakseen epämiellyttävää huomiota tai joutuu nettikiusaamisen uhriksi. Verkkopalvelujen turvallisuusohjeet antavat hyödyllistä lisätietoa sekä vanhemmille että lapsille itselleen.
   

(Lyhennelmä keskustelusta Discussion: MySpace and Deleting Online Predators Act DOPA).


Lasten netin käytön turvallisuus on perhelehtien kestosuosikkikeskustelunaihe Suomessakin - tuorein juttu osui silmiini SOK:n Yhteishyvän numerosta 8 -2006 (s. 58-60). Mannerheimin lastensuojeluliiton viimeksi tekemässä tutkimuksessa nousi esiin, että netin kuvagallerioissa tapahtuu kiusaamista ja lapset eivät välttämättä kerro ongelmista vanhemmilleen. Myös Pelastakaa Lapset - järjestö tekee lasten nettikäyttöön liittyviä kyselyjä ja julkaisee ohjeita viisaasta netin käytöstä vanhemmille.