Main menu
Tuija Aalto
Juuri nyt
- Digitaalinen täydentää tilannekuvan - tämän vuoksi lisätty todellisuus innostaa
- Ministerit ja kanisterit tasapainoilevat Twitterissä
- Pebble-älykello pettymys - kehittäjäpaketti puuttuu
- Yhteisömanagerit kokoontuivat taas Tampereella
- Asiantuntijat esiin yrityksen sivuilla - seitsemän syytä puolesta ja vastaan
- Yritysvideossa on nyt fiilistä
- Puettavat sensorit kietoutuvat otsalle, ranteeseen
Palaute ja kommentit
Jos haluat antaa palautetta yksityisesti, voit käyttää palautelomaketta.
You are here
Uusi työnkuva: liverapoilija
Vapaa toimittaja Mari Koistinen toimi Elonmerkki-tapahtuman palkattuna liveraportoijana elokuussa ja kirjoitti kokemuksesta blogissaan (Liveraportointi tuo tapahtumaan taustakanavan). Työn tilaajan näkökulmasta ulkoistaminen on järkevää työnjakoa: Kun raportointi on nimetyn henkilön vastuulla, niin se tulee hoidettua - järjestäjällä on kädet täynnä töitä muutenkin. Sitä paitsi liveraportointi, esim. Twitteröinti, vaatii osaamista: raportoinnista vastaavan on kyettävä tiivistämään puheenvuoroja järkevästi ja hänen on osattava toimia sosiaalisen median maailmassa.
Konkreettinen esimerkki päätoimisen livekirjurin tuottamasta lisäarvosta oli, että sivustaseuraajana saatoin hihkaista jotain tapahtuman Twitter-virtaan, ja hihkaisuni välittyi puhujalle itse tapahtumassa. Taitamaton tai puolihuolimaton yleisöjen osallistaja kun unohtaa seurata reaaliaikaista viestivirtaa sillä seurauksella että etäosallistujien kommentit eivät ehdi vaikuttaa mihinkään.
Koistiselle Elonmerkistä raportointi oli palkitsevaa: "Koska viestintä ja sen ympärille kytkeytyvät ilmiöt kiinnostavat, niin raportointi tuntui aidosti kivalta: aihealueesta, josta en itse juuri tietäisi (esimerkiksi ohjelmointitekniikat tai ilmastointiratkaisut), olisi vaikea kirjoittaa järkeviä viestejä. Aiheen jonkinlainen tuntemus siis helpottaa twitteröintiä", hän arvioi.
Liveraportoijan pestaamisessa kriteerinä kannattaakin pitää aihealueen tuntemusta, sosiaalisen median hyvien taitojen ohella.
Katso myös
- Nykyaikaisen toimittajan työkalupakissa: liverapo
- Liverapo - näin kirjoitat kimppamuistiinpanoja Qaikussa
Kuvan kädet liverapoavat Ylen Ruudun takaa -seminaaria.
Hae tästä blogista
Julkaisut
Kuinka olla avoin - työelämän uudet viestintätaidot. Finn Lectura 2012. ISBN: 978-951-792-549-5
Artikkeli Suomalaiset verkossa -tutkimus: Netin käyttömotiivit Yle Internetin asiakasymmärryksen tukena Päivi Almgrenin ja Päivi Jokitalon toimittamassa Kirjasto 2012 Asiakkaan asialla -kirjassa.
Löydy - Brändää itsesi verkossa Avain 2010 ISBN on 978-951-692-807-7
Nettielämää - sosiaalisen media maailmat BTJ Kustannus 2009 ISBN 978-951-692-742-1
Kommentit
Musta olisi (edelleen) hyvä,
Musta olisi (edelleen) hyvä, jos Twitteriä ei myytäisi liveraportointiin, vaan nimenomaan Qaikua. Twitterissä on aina se 140 merkkiä, Qaikussa voi tehdä asioista oikeita ketjuja, vailla merkkimäärärajoitusta.
Sekä Qaikua että Twitteriä
Sekä Qaikua että Twitteriä liverapoiluun käyttäneenä molemmilla on puolensa. Twitterin näyttämiseen on hyviä sovelluksia. Lyhyt merkkimäärä, hashtagit ja mainiot mobiilikäyttöliittymät tekevät siitä joustavan. Rapoilun voi kerätä talteen mm. Twapperkeeperillä. Mutta ilman muuta Qaikulla (ja Jaikulla) on Erittäin Hyviä Ominaisuuksia. Kannatan molempia. Tilanne, osallistujat ja rapoilun tavoitteet ratkaisevat.
Sisällöltään
Sisällöltään Qaiku-raportoinnit ovat laadukkaampia, mutta twitter-raportointi on osallistavampaa.
Miksi ei ole puhuttu FB-raportoinnista, jolla saataisiin jopa massat liikkeelle? Tosin kun olen osallistunut etävisertäjänä seminaariin (ja viestini ohjautuu FB:hen) osa koki viestin välittämisen melkein spämmäämiseksi.
Elonmerkissä oli hämmentävää että seminaari oli kohdennettu viestinnän ammattilaisille, mutta jälkiaktivointi esimerkiksi blogien käyttä oli lähes olematonta. Miten siis liveraportointiin voisi lisätä jälkiblogiaktivoinnin..
Pidän tuijan tavasta ottaa bambuser-videot osaksi omaa raportointia (sillä on omalla kohdallani ollut myös käsittämätön korkea hakukoneulottuvuus)
Tilanne, osallistujat ja
Tilanne, osallistujat ja tavoitteet ratkaisevat, kuten Anne R edellä sanoi, ja lisäisin vielä tuohon vielä näkökulmiksi kohdeyleisön (oletetut) mediavalinnat ja välineen tunnettuus. Twitter sentään alalla jo tunnetaan nimeltä, kun taas Qaiku on aika sisäpiirin paikka vielä. Eivät ne kumpikaan mitenkään täydellisiä ole, joten parempia aikoja odotellessa, millä milloinkin.
Facebook toimii
Facebook toimii liverapoilussa hyvin. Tein keväällä liveraporttia Ilta Lauran kanssa -talk showsta, http://bit.ly/bGMtk3
Kun raportti tehdään tapahtuman Facebook-sivulle yhden statuksen (tai tässä tapauksessa linkin) alle, tuskin kukaan pitää sitä spämmäyksenä.
Tästä raportoinnista sain yhden palautteen, jossa aikaisemmin talk showssa vieraillut henkilö kertoi seuranneensa raporttiani Saksassa, kun ei itse päässyt paikalle.
Toisaalta voisi kysyä, miten keskustelu- ja musiikkipainotteinen talk show voi välittyä lyhyiden tekstitiivistelmien välityksellä. No, jos Saksassa tykättiin, eiköhän se silloin toiminut :)
P.S. Tapahtumassa paikalla olleet toimittajatkin voisivat käyttää liveraporttia omien muistiinpanojensa tukena.
Tässä blogikirjoituksessa
Tässä blogikirjoituksessa kerron hienona juttuna siitä, kuinka joku on saanut työkeikan liveraportoijana. Ja sitten löydän itseni samoista hommista - seminaarin maksavana kävijänä - liverpoilemasta hiki hatussa ja ihan ilmaiseksi. Ollaan me nettiväki outoa sakkia.
Anyways, Qaikussa on tukeva setti rapoa Palmenian järjestämän sosiaalisen median seminaarisarjan Brändi - ja mainepäivästä. Oli kova puhujakaarti: Leif Åberg puheenjohtajana; Pekka Aula, Vilma Luoma-aho, Jouni Heinonen, Alex Nieminen ja Alf Rehn.
Kommentoi