Tuhat sanaa

Perhe.fi:n virtuaalisessa vanhempainillassa mietitään, millä keinoin saisi selville, missä kaikkialla verkossa oman lapsen kuvia on. Omassa vastauksessani ehdotin kysymään lapselta itseltään, niin itsestään selvältä kuin se kuulostaakin. Kysymisen sävyn vain pitäisi olla valtavan neutraali, ettei lapsi mene heti puolustuskannalle ja kieltäydy kertomasta.

Palstalla pohditaan myös, voiko mennä kouluun ilman, että on käyttänyt nettiä lainkaan vai olisiko hyvä olla jotkin perustaidot.

Kantani arvaatte. Virtuaalinen vanhempainilta jatkuu tämän viikon. Yoea ja minua haastateltiin Nettielämää-kirjan tiimoilta Meidän perhe -lehden helmikuun numeroon. Kommunikoi fiksusti netissä - juttua ei taida löytyä verkosta.

Läheskään kaikkia kuvia, joita on voinut luvallisesti ottaa, ei voi julkaista ilman lupaa.

Kuvan, johon myyjällä on tekijänoikeudet ja jonka kuvassa olevat kohteet hän joko omistaa tai hänellä on oikeudet niihin ja jossa olevilta hänellä on julkaisulupa ja joka ei loukkaa ketään, voi huoletta myydä mihin tarkoitukseen vain. Jos yksikin ehto jää toteutumatta, pitää olla varovainen.

Tällaisia neuvoja jakaa tammikuussa 2009 ilmestynyt DIGIKUVA - myynti, osto & käyttöoikeus - teos, jonka ovat kirjoittaneet Timo Suvanto, Olli Rinne ja Sakari Mäkelä.

Kirja on kiinnostava tietopaketti valokuvauksen harrastajalle, joka miettii, voisiko harrastuksesta jossain vaiheessa saada hieman lisätienestiä.

Kirja kokoaa valokuvan käyttöoikeuksiin liittyvää juridiikkaa tekijänoikeudesta yksityisyyden suojaan.

Kirjassa käsitellään mm.

• Myyntikuvan tekniset vaatimukset
• Kuvien kysyntä ja hinnoittelu
• Myynti ja markkinointi
• Sopimukset, palkkiot ja verotus

Kirja esittelee muutamia valokuvaamisellaan tienaavia henkilöitä sekä potentiaalisia ostatahoja kuten paikallislehti, mainostoimisto tai kuvatoimittaja. Esimerkiksi Anita Kokkila WSOY Oppimateriaalit Oy:ssä kertoo, että jos tarvittavia kuvia ei löydy yhtiön omasta kuvapankista, seuraavaksi pengotaan kotimaiset kuvatoimistot ja kuvapankit. Valokuvaajan, joka haluaa töidensä löytyvän, on paneuduttava metadataan. Hakusanoitus on kuvakaupan a ja o. "Vain hyvillä ja keskeisillä hakusanoilla voidaan kuva löytää".

Keskimääräinen hyvä oppikirjakuva esittää nuoria ihmisiä tekemässä jotain arkipäiväistä. Arkisista aiheista kuten "geologi työssään" on kuulemma pulaa.

DIGIKUVA - myynti, osto & käyttöoikeus on mukana Vierityspalkin toimituksen kokoamalla Digimedia-alan raportit ja lähteet 2009 - listalla, josta on hyvä tarkistaa, mitä viime vuonna ilmestynyttä kannattaa panna lukulistalle.

Työurani hienoin projekti tähän asti on ilman muuta ollut digiradiokanava Radio Ainon käynnistäminen. Radio Aino aloitti lähetyksensä nettiradiona ja DABissa 22.11.1999 ja ULAlla pääkaupunkiseudulla siitä viikkoa myöhemmin. Kirjoitin kanavan vaiheista lyhyesti YLEn Aikaleima-blogiin.

Kymmenessä vuodessa ehtii maailma muuttua. 1999 netin käyttö oli vielä edelläkävijöiden touhua. Nettiradiolähetykset olivat extraa, verkosta ei suuria yleisöjä odotettu.

Radio Ainon aloittaessa tuskailimme, miten vaikeaa oli ylittää uutiskynnys mediassa niin, että kohdeyleisö olisi saanut kuulla meistä. YLEn omilla muilla kanavilla toki kerrottiin ja ristiinmarkkinoitiin, mutta yleisöksi tavoiteltiin niitä, jotka olivat 90-luvulla lähteneet kuuntelemaan kaupallisia kanavia. Tänä päivänä tieto leviää sosiaalisen median kanavia pitkin. En silti väitä, että radiokanavan perustaminen ja sille suurten yleisöjen löytäminen olisi sen helpompaa. Meillä on isot pääkanavat, ja perässä liuta pienempiä eri lähtökohdista toimivia erikoiskanavia - ja globaali kilpailu netissä.

Iso oman elämän digitaalista dokumentointia liippaava muutos liittyy valokuviin. Niitä ei ole. Olen viimeisten viiden vuoden aikana dokumentoinut työelämääni kattavasti ja julkaissut paljon myös netissä.

Radio Ainon aikana kuvaamiseni oli vielä analogista. Ensimmäisen digikamerani ostin 2003. Sitä aikaisemmat otokset työuran varrelta ovat joko photo-CD:ltä tai peräti paperikuvista skannattuja.

Tänä päivänä arjen dokumentointi ja vähintään ystäväpiirille jakaminen on useimmille rutiinia - meille edelläkävijöille jopa vähän liiankin kanssa, todistaa tarina taskulivelähetyksestä Aikaleima-blogissa.

Kesällä soi puhelin. "Löysimme netistä ottamasi kuvan ja pyytäisimme lupaa käyttää sitä kunnan sivuilla". Hinnasta päästiin hyvään sopuun ja projekti jatkui - näemmä nyt on uusittu palvelu viimein julkaistu.

Se, miten Hattula.fi-projekti löysi verkosta paikalliskuvan kunnan sivuille, on hyvä esimerkki siitä, miten verkossa kannattaa olla löydettävissä oikeilla asiasanoilla. Ellen olisi julkaissut Vanajavesilaakson muinaisjäännöksiä -kurssin retkillä ottamiani kuvia verkkoon asianmukaisesti asiasanoitettuna (Hattula, Tyrväntö etc), projektin AD ei olisi koskaan tiennyt kuvan saatavilla olosta.

Veinkö näin toimiessani leivän ammattikuvaajan suusta? Olisiko kunnnan verkkosivustoprojektin tuottaja tilannut työn ammattikuvaajalta, ellei olisi löytänyt netistä mielestään sopivaa käyttökuvaa? Kysymys on netin talkoovoiman aikakaudella epärelevantti. Etsivä löytää kuvan.

Vuosia Flickriä käyttäneenä olen tottunut vastaamaan kuvia ilmaiseksi ruinaavien viesteihin. Kyllä, voit käyttää kuvaa siinä ja siinä sivustossa, sillä ja sillä ehdolla. Vielä useampi uskoakseni käyttää kuvia Creative Commons -lisenssiehtojen mukaisesti ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Ehkä joku ryövää niitä ilmaiseksi esityksiensä kuvituskuviksi ja käyttää niitä yhteyksissä, joista ne eivät koskaan päädy avoimeen netitin löydettäviksi - sitähän en voi tietää.

Myönteiset mahdollisuudet painavat kuitenkin vaa'assa mahdollisia kielteisiä lieveilmiöitä enemmän.

Tämän Hattulan kunnan projektin esimerkin voimin jaksan taas muutaman ylimääräisen asiasanan kuviini naputella.

Sonyn uusi kääntyilevä kamerajalusta vapauttaa bileiden emännän kädet kamerasta. Kahdessa kameramallissa (DSC-WX1 ja DSC-TX1) jo olevaa Smile Shutter^TM -hymyntunnistusta hyödyntävä järjestelmä kuvaa illan vieraat iloisimmillaan - jopa 11 tuntia. Party-shot personal photographer pyörii asetetulla säteellä ja napsii kuvia halutulla tahdilla. Kuvien sommitteluun se osaa soveltaa kultaista leikkausta.

Mikä jää kameran käyttäjän panokseksi? Jos laite raksuttelee itsekseen Sonyn tekemän ohjelmiston sääntöjen mukaisesti, ylittyykö teoskynnys? Syntyykö kameran asettajalle koneen ottamiin kuviin tekijänoikeus?

Informaatio-oikeuden professori Jukka Kemppinen on blogissaan sanonut, että teoskynnys ylittyy, jos on tilastollisesti epätodennäköistä, että joku toinen ihminen olisi saanut aikaan olennaisesti saman tuloksen.

Tekijänoikeuslaissa erotellaan valokuva valokuvateoksesta. "Valokuvateoksen ja valokuvan erosta ei ole ennakkopäätöstä. Jos sellainen juttu tulisi, luulen että korkein oikeus menisi pöydän alle piiloon", arvelee Kemppinen.

Lisää valokuvan tekijänoikeuksista Finnfoton Valokuvan tekijänoikeusoppaassa.

Ruotsinlaivalle astellessa pitää muistaa väläyttää hymy, jotta on edukseen laivakuvaajan naamagalleriassa. Ehkä automaattijalustojen yleistyessä saamme leikkiluoliin, kauppakeskuksiin ja muihin viihdetiloihin iloisia ilmeitä pyydystäviä kuvaajarobotteja. Jos hymyntunnistusautomatiikka yleistyy, erottaa "käsin kuvatut" ja siten ainakin teoskynnyksen ylittävät otokset pian vain murjottavasta mallista.