Starbucks, bisnesmies hakkaa läppäriään laten voimalla ja viereisessä pöydässä joutilas matkaaja lepuuttaa jalkojaan matkan vaivoista. Lähtemisen, tulemisen ja olemisen tuoksu yhteisessä tilassa. Kuvan kahvila satamakaupunki Shangaista, Idän Pariisista.
Valokuvatorstain 47:s. haaste: "Satama on ihastuttava tyyssija elämän taisteluihin uupuneelle hengelle. Taivaan avaruus, liikkuvien pilvien rakennelmat, meren vaihtuvat väriasteikot, merkkivalojen tuike ovat ihmeen sopiva kuvastin, joka virkistää silmiä väsyttämättä niitä koskaan. Linjakkaat, takilaltaan monimutkaiset alukset, joita mainingit viihdyttävästi keinuttavat, ovat omiaan pitämään mielessä yllä rytmin ja kauneuden tajua. Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua." (Charles Baudelaire: Pariisin ikävä 1869, suom. Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo, Karisto 2000)
Kommentit
Oiva satamakuva
Siinä on eksotiikkaa ja teknologiaa.
Oi kiitos. Pari edellistä
Oi kiitos. Pari edellistä Inspistä on jäänyt väliin mutta tämä nappasi heti.
Selkeästi
Selkeästi miellyttävämpiä kuin linja-auto-, lento- ja rautatieasemat.
Hieno oivallus
Kahvila on kieltämättä lomareissuilla hyvä paikka parkkeerata hetkeksi, kun siellä voi kaikessa rauhassa pysähtyä kertaamaan, että mitä kaikkea on jo päivän aikana tullut nähtyä, mitä kaikkea pitäisi vielä nähdä. Homman kruunaa, että näitä pohtiessa voi kaiken lisäksi vielä tarkastella, että mitä kaikki muut puuhastelevat lähiympäristössä ilman että itse tarvitsee tehdä yhtään mitään.
Kommentoi