Main menu
Tuija Aalto
Juuri nyt
- (Melkein) potkut! Nettielämän ja somen yhteensovittaminen on tasapainoilua
- Aktiivinen vs. passiivinen avoimuus
- Aktiivinen avoimuus vaatii vaivannäköä
- Tekijänoikeudet eivät ole mustavalkoinen kysymys
- Suomi allekirjoitti internetsääntelysopimus ACTAn
- Google ja Facebook tuovat käyttäjän sosiaalisen verkoston palveluiden ytimeen
- Internet-yhtiöiden mielenilmaus torppaamassa huonon nettisensuurilain
Palaute ja kommentit
Jos haluat antaa palautetta yksityisesti, voit käyttää palautelomaketta.
Kommentteja
- Hyvä kooste tärkeästä 11 tuntia 5 minuuttia sitten
- Gunilla: kiitos; aihe on 3 päivää 22 tuntia sitten
- Testi: kuvittele olevasti 4 päivää 23 tuntia sitten
- Hyvä Tuija, juuri näin! 4 päivää 23 tuntia sitten
- Tosiaan, työn sisältöön 5 päivää 1 tunti sitten
- Ylen Etelä-Karjalan radion 5 päivää 7 tuntia sitten
- Cristina on oikeilla jäljillä 5 päivää 10 tuntia sitten
- Tämä kommentti Cristina 5 päivää 13 tuntia sitten
- Tekijänoikeudet ovat sinänsä 5 päivää 16 tuntia sitten
- Ruoan kopioimisesta tuli 5 päivää 19 tuntia sitten
You are here
Varaa kaksi vuotta aikaa verkostojen rakentamiseen
Verkostojen rakentaminen on tärkeintä, mitä pitkäjänteistä toimintaa digitaalisen median parissa suunnitteleva voi ensimmäisen kahden vuoden aikana netissä tehdä. Tämän väitteen toin esiin tänään Ylen Sosiaalisen median verkoston tapaamisen taustakeskustelussa Qaiku-kanavalla ja samaa olen puhunut aikaisemmin tässä blogissa.
Verkostot ovat avain kaikkeen vaikuttavaan toimintaan. Haluatko näkyvyyttä blogimerkinnälle, jonka juuri julkaisit? Ehkä tunnet jonkun, joka haluaisi jakaa sitä edelleen. Tarvitsetko nopeasti neuvoa akuuttiin pulmaan jotain tehdessäsi? Kysypä Twitterissä - apua saat, kun sinulla on seuraajina sellaisia henkilöitä, jotka osaavat auttaa.
Moni pelkää saavansa urpon leiman, jos paljastaa osaamattomuutensa. Ajattele neuvon kysymistä lainan ottona. Maksat sitten takaisin korkojen kanssa, kun alat itse osata neuvoa muita. Kun hoidat hyvin lainasi, luottokelpoisuutesi kohenee, verkkomaineesi kasvaa ja saat jatkossa yhteisöltä apua aina vain isompiin hankkeisiin (vrt. Avoin juttu).
Nyt viisi vuotta tätä blogia kirjoittaneena ja nykyisenkaltaisessa sosiaalisessa mediassa toimineena arvioisin, että ensimmäiset kaksi vuotta olivat sitä rankinta ja työläintä verkostojen rakentamisen aikaa. Kun nettituttujen verkosto kasvaa riittävän suureksi, alkaa löytyä ihmisiä, jotka tietävät ihmisiä, jotka osaavat auttaa kulloisessakin tarpeessa.
Vastavuoroisuuteen, muiden auttamiseen on muistettava varata aikaa jatkossakin.
Kommentit
Tämä on niin totta, oman
Tämä on niin totta, oman kokemuksen perusteella ainakin.
Ajattelin linkata tämän FB HR akatemia sivulle, mutta en taida, muuten siitä tulee niin keskinäisen kehun kerho että alkaa hävettää :)
Minua mietitytttää tällä
Minua mietitytttää tällä hetkellä, miten kauan hyväksi rakentunut verkko kantaa, kun itse syystä tai toisesta on välillä passiivinen.
T. Sä
Otsikkosi houkutteli
Otsikkosi houkutteli kommentoimaan että verkostojen rakentaminen on elinikäinen projekti joka alkaa syntymästä ja mihin mahtaa päättyä. Onhan se niinkin että verkosto kattaa myös ihmisiä jotka elävät teostensa kautta ikuisesti.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitit.
Itse olen innostunut lukemaan tutkimuksia verkostoista ja rakennan siinä suhteessa verkkoja, se onnistunee parhaiten suomen ulkopuolella. Ja onhan se viisaampaa, enemmän ihmisiä on muualla ;)
Sari: ke-ke-ke hyvässä on
Sari: ke-ke-ke hyvässä on juuri sitä verkostojen voimaa
SÄ: uskon että se voi kantaa, niinkuin hyvä ystävyys, voi jatkaa juttua siitä mihin se jäi vaikka tapaisi vanhan ystävän kaksi kertaa vuodessa - vai onko sinulla kokemusta päinvastaisesta?
Heli: noinhan se on, tämä arvio kahdesta vuodesta voi joustaa lyhyemmäksi jo ihminen on valmiiksi suunnattoman verkostoitunut IRL ja panee kerralla hösseliksi verkossa - mutta orgaaniseen kasvuun kaverin kavereista tuttuja tullessa nyt vain menee se tietty aikansa.
Kimmoke tähän kirjoitukseen tuli siitä, kun olen vähän liian usein kuullut sellaista että "kun niiden verkkokontaktien hankkimisessa on niin kauhea vaiva". Ja sitten laitetaan meilillä kysymyksiä tai soitetaan sille yhdelle osaavalle työkavereille joka ei jatkuvilta keskeytyksiltä pysty keskittymään omiin hommiinsa, tai esitetään sellaisia odotuksia että jonkun pitäisi perustaa suurin piirtein joku help desk firman sisälle jossa joku istuu odottamassa että jollakin olisi akuuttia kysyttävää. No, ehkä hieman kärjistän. Sehän olisi kyllä kivaa, mutta ei ehkä ihan optimaalista resurssien käyttöä.
Jäin oikein yön yli
Jäin oikein yön yli miettimään, miksi koen niin voimakkaasti, että nimetyt neuvojatahot eivät ole ratkaisu tähän oppimishaasteeseen. Kyse on kai kentän moninaisuudesta ja toiminnan mahdollisuuksien laajuudesta tilanteessa, jossa mahdollisuuksia vasta haarukoidaan ja erilaisia lähestymistapoja kokeillaan.
Help desk -tyyppinen toiminnallisuus - että on joku tai joitakuita, jotka sitoutuvat seuraamaan palvelun kehittymistä ja pysymään ajan tasalla yksityiskohdista opettaakseen työkavereitaan, edellyttää tiukkaa standardointia: käytetään vain näitä palveluja, näillä laitteilla, näihin tarkoituksiin. Näin saadaan rajattua mahdollisten pulmatilanteiden määrä sellaiseen, että se voidaan ohjeistaa ja helppari voi standardi kysymyslistaa käydä läpi puhelimen soidessa.
Mutta kun ollaan todella monimuuttujaisessa ympäristössä, on jokainen ongelmatilanne uniikki, jolloin ratkaisuksi muodostuvat verkostot paikan päällä eli kyseisen saman palvelun edistyneemmät käyttäjät. Hyvät kommunikointitaidot on edellytys onnistumiselle. Ongelman täsmällinen kuvaaminen on taito, jonka voi opetella. Mitä olin tekemässä, millä selaimella, mitä ruudulla näkyi, millainen virheilmoitus tuli, mahdollinen kuvakaappaus ja vot, asian tuntevat tai online päivystävä palvelun ylläpito voi tunnistaa ongelman.
Tämähän menee ihan ääneen
Tämähän menee ihan ääneen ajatteluksi, mutta jatketaan nyt sitten kun asia vaivaa päätä. Nyt eletään organisaatioiden muutosta, jonka voittajiksi tulevat nousemaan ne työkulttuurit, jotka kannustavat verkottumaan ja jakamaan osaamista. Henkilökohtaisten tavoitteiden ja onnistumisen mittareiden lisäksi ja rinnalle, ellei jopa sijaan, pitää kehittää kysymyksiä, jotka mittaavat sitä, kuinka hyvin henkilö osaa jakaa osaamistaan ja on muiden tiimiläisten tukena vaarantamatta omaa päätehtäväänsä. Vastavuoroisuutta ei voi unohtaa, joten tärkeäksi tulee yhtä lailla avun pyytämisen ja vastaanottamisen taito. Sitten kun tämä toiminta ulotetaan vielä organisaation ulkopuolelle sidosryhmiin, asiakkaisiin ja kilpailijoihin, aletaan olla oppivan organisaation tilassa.
Kommentoi