Vuonna 2005 olin jonkin aikaa sitä mieltä, että mitään uutta ei oltu keksitty sitten vuoden 1996. Sitten koettiin blogien ja podcastien aalto, ja "välillä väsähtäneeltä tuntuneessa" netissä oli " taas hohtoa".
| www.flickr.com |
Vuonna 2006 kuvasin Ylen vuosikertomusten kautta, miten YLE siirtyi verkkoon vuosituhannen vaihteen jälkeen.
2007 Yle pestasi ensimmäisen kokopäivätoimisen verkkojuontajansa (sittemmin aloimme kutsua sellaisia yhteisömanagereiksi) ja MOT:n toimitus aloitti blogin.
2008 suunnittelin sähköpostittomuuden ryhtiliikettä.
Sosiaalisen median ohittaminen olankohautuksella on virhe, joka kostautuu mediatalolle sen yleisösuhteen, tavoittavuuden ja vaikuttavuuden asteittaisena rapautumisena, uhosin 2009 ja vaadin uutisteatterin lopettamista. (Uutisten suunnittelulistan avautumista saatiinkin odotella vielä pari vuotta, kunnes maailman johtava liberaali ääni Guardian päätti kokeilla.)
2010 käynnistin kollegoiden kanssa sosiaalisen median koulutuksen toimittajille ja puntaroin median tulevaisuutta, tulevaisuuden osaajuutta ja verkko-oppimistilanteiden järjestämistä.
2011 sosiaalinen media alkoi saavuttaa organisaatioiden strategisen tason ja herättiin siihen, että työ verkossa vaatii muutoksia työn suunnitteluun.
Koska uusien asioiden aloittamiseksi on hyvä raivata tilaa lopettamalla vanhoja asioita, lakkasi Aalto -blogi tänään päivittymästä. Ajankuva dokumentoituu jatkossa Ylen eri tiimien kimppablogeissa.
Tuhat sanaa -blogi säilyy verkkoelämäni ankkurina. Aiheet vaihtelevat, mutta vasta pidemmällä aikavälillä hahmottuvat isot kaaret. Niinpä, jos joku tänä päivänä harkitsee oman työ- tai yksityisblogin perustamista, suosittelen lämpimästi. Ikuisuusprojektiksi blogia ei kannata perustaa, mutta toisaalta, äkkiäkös seitsemän vuottakin kuluu, kun viihdytään.
Kommentoi