
Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Tukholmassa ensi viikolla järjestettävä Nordic Cultural Commons -konferenssi kutsuu bloggaajia, podcastaajia tai ketä tahansa Creative Commons - lisenssille suopeita verkkojulkaisijatahoja uutisoimaan tekijänoikeuksista. Tutkijat antautuvat suomalaisten tiedotusvälineiden ja bloggaajien avuksi videoreportaasien ja haastattelujen tekemiseen etäyhteyden välityksellä. Toimituksen ei siis tarvitse lähettää ketään paikalle Tukholmaan.
Lähtökohtana on ajatus, että moniääninen media on hyvä asia.
- Kokeilemme hajautettua median tuotantoa. Kokeilussa koetetaan löytää uusia tapoja jakaa mediatuotannon kuormittavuutta, kertoo yksi kolmesta paikalla olevasta videopuppetista (yhteydenotot: videopuppets @ gmail.com), tutkija Petri Kola. Hän tekee Taideteollisessa korkeakoulussa väitöstä nettivideotuotannoista.
Ajatuksena on, että tarjoamalla laadukasta valmiiksi kuvattua videomateriaalia ja tarvittaessa vaikka järjestämällä mediakohtaisesti räätälöityjä haastatteluyhteyksiä paikan päältä mahdollisimman moni viestin saataisi uutisoimaan konferenssin aiheista. Edellytys palvelujen käytölle on, että aineisto - videomateriaali ja suunnitteludokumentit - jaetaan muiden kiinnostuneiden käyttöön Creative Commons -lisenssillä ja että mukana olevat tahot suostuvat haastateltaviksi kokemuksistaan tutkimusraporttia varten.
Kommentit
Tällainen varmasti yleistyy
Tällainen puppetismi varmasti yleistyy. Itse koin ahaa-elämyksen tämän tyyppisestä toiminnasta, kun Erkka teki lähetystä kuntaliitoksesta ja oli sen pohjalta radiohaastattelussa. Tuolloin aloin miettimään, että miksi toimittaja/puppetti ei voisi olla pääsääntöisesti aina uutisen tai asian äärellä lähettäen tietoa (tekstiä, ääntä, kuvaa) ja samalla ollen median käyttäjien tai toisen käden toimittajien etäohjauksessa. Veikkaisin, että ei mene montaakaan vuotta, että on ihan normaali käytäntö että erilaisilla nettiheimoilla on oma edustajassa uutisten äärellä ja heimo ohjaa edustajaansa kaivamaan haluttua tietoa. Tämä kehitys tarkoittaa samalla myös perinteisen massoille tarkoitetun uutisjuttujen arvon vähentymistä. Ensimmäistä tällaista etäohjailtavaa itsenäistä tunnettua ammattitoimittajaa odottelen ilmestyväksi kahden vuoden sisään.
edellisestä jäi linkki pois
Erkan touhuilusta tässä blogissa aiemmin: http://tuhatsanaa.net/kansalaismediaa_kannykameralla_suorana_lahetyksena_jyvaskylasta
Toimittaja/puppetti.. nyt
Toimittaja/puppetti.. nyt ollaan vaarallisilla vesillä... :)
Mutta joo, osin kanssasi samaa mieltä: ne porukat, joiden keskuudessa on motivaatiota ja osaamista hoitaa tiedonjulkistusta omatoimisesti, kyllä pärjäävät, kunhan heidät päästetään tiedon lähteille. Toisaalta, jos kovin runsaslukuisesti riippumattomat tiedontuottajat vaativat pääsyä ensi käden tiedon lähteille, tulee logistisia ongelmia infojen järjestäjälle. Tai, esimerkki urheilun tiimoilta: Mark Cuban teki linjanvedon, että sen omistaman joukkueen/stationin matseihin ei bloggaajia pääse, "oikeaa pressiä" vain, koska muuten stadionille ei olisi montaa maksavaa asiakasta enää kaikilta sporttibloggaajilta mahtunutkaan. Tämän vuoksi nämä paikalla olevat kätyrit ovat hyödyllisiä. Tietysti voisi ajatella, että kaikki seminaarit ja infot pitäisi striimata livenä ja videotaltiot julkaista webiin, jotta tieto olisi kaikkien siitä kiinnostuneiden saatavilla.
Toiimitusten työskentelytavat
Hankalinta tässä yhteistyössä lienee se, että toimituksilla on omat aikojen saatoessa hiotuneet toimintatapansa; miten hankitaan juttuaiheita, miten raportoidaan tilaisuudesta, miten valitaan kuvat, ketä haastatellaan jne.
Tällaista päätösvaltaa ei toimitus voi tai oikeastaan saakaan ulkoistaa minnekään ulkopuolelle.
On myös yleistä, ettei seminaarin tai tiedotustilaisuuden järjestäjä halua paikalle kaikkia mahdollisia tahoja, ei edes virallisista tiedotusvälneistä. Hyvin talouspainotteisessa infossa halutaan painottaa kenties talousmedioita, hyvin tekniikkapainotteisessa taas muita.
Lisäksi on jonkin verran kirjoittamattomia sääntöjä, joita tiedotusvälineiden ja pr-väen välillä noudatetaan. Kun mukaan otetaan bloggaajat ja muut ei-ammattitoimittajat, kannattaa järjestäjän ymmärtää, että nämä harrastelijat eivät todennäköisesti ole lueskelleet mitään Journalistin ohjeita tai välitä muistakaan alan sisäisistä säännöistä.
Hyvä muistutus toimitusten
Hyvä muistutus toimitusten rutiineista. Mahtavatko olla niin tärkeitä, että jos matkustuskulujen säästäminen on vaa'assa toisessa kupissa, vielä painavat, pitemmän päälle? Onhan kuitenkin valmiiksi järjestetystä infosta aika rajallinen määrä mahdollisia kuvakulmia? Ketä haastatellaan, olisi kait videonukkien palvelun rajoissa kiikuttaa oikea henkilö nettikameran eteen.
Mitä kirjoitettuihin ja kirjoittamattomiin sääntöihin taas tulee, voi olla että tahot, jotka haluavat maksimoida julkisuuden, millaisen julkisuuden hyvänsä, ovat valmiita niistä joustamaan.
Ja kaipa tahot, jotka ehdottomasti haluavat jostain asiasta kirjoittaa, vaikka tilaisuuden järjestäjätaho ei haluaisi näiden niin tekevän, julkaisevat tekstinsä joka tapauksessa, saivatpa videokuvaa tai eivät.
Kiintoisaa kaikin puolin seurata, mihin suuntaan viestinnän kuviot kehittyvät.
Kirjoita uusi kommentti