Tuhat sanaa

Kalustosta:
minä tykkään videoida Flash Palyerilla suoraan netissä. Ei tarvitse tietä mitään mistään resoluutioista ja videoformaateista sun muista. Hiukan kökköähän siitä tulee, kun kamera nakottaa kannettavassa kiinni (ja kuvakulma on vähemmän imarteleva kuin yläviistoon asennetuissa kameroissa, olen kuullut), mutta tosipaikan tullen helppous rulaa.

Sen verran olen vapaamman liikkuvuuden perään, että tutkailin, mitä liikkuvaa kuvaa nappaavia välineitä minulla jo olisi nurkissa. Totesin, että ikivanha Ixukseni (taitaa olla malliltaan 3) kykenee nauhoituksiin, samoin kännykkäni (N73), eli jos pysyttelen valitsemallani "rosolinjalla", aivan riittävän laadukasta liikkuvaa kuvaa syntyy noillakin, ei ole tarpeen laitearsenaalia kasvattaa (tuskin olen ainoa, jolla osa elektroniikasta on vajaakäytössä!)

YouTube vs. Seesmic sekä asiaa kommentoinnista
Toistaiseksi olen kokeillut YouTubea ja Seesmiciä. Johtuneeko siitä, että Seesmic on tutumpi, mutta ainakin pidän siitä jotenkin enemmän. Kuvan laatu tuntuu minusta (ehkei muista!) paremmalta ja pidän siitä, että kommenttipostausten kuvakkeet tulevat mukaan upotettuun videoon. Tämän ominaisuuden arvostaminen perustuu siihen toiveeseen, että videokommentointi pikkuhiljaa yleistyy.

Kommentointi on minusta blogaamisessa yksi keskeinen elementti. Siinä missä omia kommenttejaan pitää kirjoitettujen blogien puolella erikseen yrittää haalia muistiin jollain tökkivällä cocommentsilla tai co.mmetsilla tms., saa videokommenttinsa ilman eri vaivaa säilöttyä samaan profiiliin postaustensa kanssa. Erinomainen etu!

Paikka
Parvekkeelle päädyin, just muita perheenjäseniä ajatellen (ja sitä paitsi näin jo sieluni silmin vuodenaikojen vaihtelut siinä puolittaisessa ulkotilassa). Viidettä kertaa jatkaako vai ei -postausta höpöttäessäni aloin tulla kiusallisen tietoiseksi siitä, että parvekkeelta äänet kulkeutuvat muille parvekkeille varsin hyvin. Mahtaa ne ihmetellä naapurissa, mitä oikein puuhaan!

Ajasta
Ei videoblogaus ainakaan mitään kovin äkkinäistä ja spontaania kiireisen ihmisen puuhaa ole. Siinä on niin monta asiaa tehtävänä: pitää suunnitella sanomisensa ja mahdollinen rekvisiitta, pitää toteuttaa video ja siirtää se nettiin (tämä vaihe on helppo jos kuvaa suoraan esim. Seesmicissä), pitää kirjoittaa videolle kuvaus (mahdollisine linkkeineen) ja mielellään vielä kirjoittaa jokin postaus, jossa käsittelee videon aihetta (linkin jakelu feedejä tilaamattomille, hakukonenäkyvyys, videoista piittaamattomien tilaajiensa palvelu).

Minulla on sitten vielä yksi extra steppi: lähetän videoiden kuvaukset + niiden linkit Janille, joka imuroi videot Seesmicistäni ja uppii YouTubelle + liittää kuvaukset videoihin! Jani tarjoutui vapaaehtoiseksi "edistääkseen suomalaista videoblogausta". Yksi Janin motiiveista oli myös se, että puhdasverisimmälle Linux-väelle Seesmicit eivät aukea. Siksi hän haluaa muuntaa pulinani YouTubessa katsottavaan muotoon. (eli tuon "kaikissa palveluissa ei voi tallentaa vapaiden ohjelmistojen käyttäjille aukeavaan muotoon", tai miten sen nyt muotoilisi, voisit lisätä miinuspuolelle)

Mihin pitää kiinnittää huomiota?
Minusta Qimkin huomio ylipitkien videoiden vaaroista on syytä ottaa vakavissaan. On niin helppo puhua kymmenen minuuttia velttoa löpinää! Paljon napakammin ja tiiviimmin pitäisi opetella sanomaan asiansa! Ja siinäpä se onkin taito, kun yrittää säilyttää raikkauden vaikutelman kovin tiiviiksi funtsitussa pläjäyksessä. Minulla on tavoitteena päästä ensin viiden minuutin videoihin ja jatkossa keskittää oleellinen kahteen minuuttiin. Mutta siihen on vielä matkaa!

Plussista
Sen voisi lisätä, että ihan niin kuin muutkin uudet leikit aluksi: videoblojaus on hauskaa! (ja olisi vielä hauskempaa, jos ihmiset alkaisivat kommentoida!). Olen muuten toiveikas: kunhan saan aikaiseksi Maailmanpolitiikan arkipäivän -80, -90 ja 2000-luvuilta, niin kommentoijiakin voi löytyä. Kenellä keskimääräisellä blogikansalaisella nyt voisi olla kovin paljon muistoja 60- ja 70-luvuista! (Paitsi Sediksellä tietty! Huhuu, Sedis, missä luuraat?).

Ja tämä tsydeemi näköjään poimii otsikoksi pari ensimmäistä sanaa kommenteista. Ja sekin piti vielä sanoa, että on kyllä aikalailla luonnetta kasvattavaa joutua altistumaan oman kuvansa katselemiselle!

t. Tuo yläkerran kuvan humalaiselta näyttävä vanha nainen!

Oli kuin lukisit ajatuksiani, täällä tulee analyysiä ja vastauksia kaikkiin miettimiini aiheisiin ! Kärvistelen tuon formaattipulman kanssa enkä tiedä mihin tuuppaisin kamani ; vox oli aluksi helppo jo olemassaoleva mobiiliblogi mutta se 50Mb raja meni rikki pihapostauksella - päädyin sitten youtubeen ja samalla purkitan niitä seesmiciin ja onnistun varmaan eksyttämään ne sinnikkäät lukijat jotka roikkuvat mukana.

Kommentointimahdollisuus houkuttelee mutta jutut jotka luen duunissa (hyi hyi) ja kännyssä unohtuvat, eikä sitä aina ole olosuhteet muutenkaan kohdallaan. Mielestäni seesmicissä tulee rumasti vastaukset keskelle ruutua eikä näy enää sitä naamaa takana - mutta käytännössâ mainio idea saada kommenttinsa jaikumaisesti "haltuunsa".

Valaistukseen tarvitaan ehdottomasti päivänvalo, ja havaitsin laskevan ilta-auringon armeliaaksi ja tunnelmalliseksi. Se rosoisuus ja kuvan impressionistinen epätarkkuus sopivat minulle hyvin !

Videon pituus pakottaa varaamaan aikaa, mutta korkkarikiitäjiä ei voinut millään jättää kesken eli riippuu lukijakunnan motivaatiosta ja uskollisuudesta. Tuntemattoman bloggaajan kuuntelu ja katselu voi jäädä kesken helpostikin. Minusta alle 2min tuntuu luontevalta, henki loppuisi kesken pidempää pätkää vedettäessä sekä minulta että katsojilta.

Kopioin malliasi ja linkitin lähteet videon alle ; hyvä keino saada näkyvyyttä hakukoneilla ja videoita inhoavat pysyvät kärryillâ kahlaamatta koko filmiä läpi. On hyvä kunnioittaa kunkin vakaumusta eikä pakottaa tiettyyn formaattiin. Sen voi myös laittaa pyörimään taustalla ja vain kuunnella ääntä, muita sivuja selaillessa.

Hifistely eli se editointi on seuraava haasteeni ; mietin jo dubbaanko uudella iskemättömällä mikrofonillani postaukset ranskaksi vai kokeilenko niiden tekstittämistä (eksoottista ?!) - molemmat takuuvarmasti aikasyöppöjä mutta kumpi pienempi paha ja yleisölle mieluisin ?

Kalustoa ei juuri tarvi ; kaksi ekaa tein heppoisella webcamillâ ja kolmannen Lumix-kameralla. Amatöörimäinen laatu kelpaa minulle.

Ja ennen kaikkea, tämä ON vimmatun hauskaa ! Uutuudenviehätys, virtuaalien blogistanilaistuttujen "oikea" tapaaminen, eri jippojen ja palvelujen kokeilu - suuri koukuttumisvaara ja tihulainen yöunille...

Opin ohessa ulkosuomalaiselle kallisarvoisia uusia puhekielen ilmaisuja : koonti, rulaa, videoblojaus jne, mutta silti haparoin itse löytääkseni mieluisan nimikkeen hurahdukselleni : videobloggaaminen, videobloggaus, videopostaus, vodcast (tulee mieleen maksullinen video on demand ?!) - mikään ei vielä tunnu oikealta.

Eli sinun kannaltasi olisi sittenkin se tekstitys (ranskaksi) paras - videothan ovat ja pysyvät alkuperäisellâ suomenkielellä, mitens muuten teen kielihuoltoani. ;-)