Tuhat sanaa

Wikimaniaa yrityksiin on hyödyllinen yrityselämän sosiaalisen median opas, arvioi Matti Copeland mcreads-videoblogissaan. Teos kannattaa lukea, ennen kuin lähtee tilaamaan sellaisia uutuuskirjoja kuin Twitter Power, The Facebook Era ja I’m On LinkedIn - Now What???, hän neuvoo.

Uusimpana julkaisuna mcreads esittelee We-think -teoksen peräti kahden lukijan voimin kun videoblogin vieraana on 15/30-tutkimusfirman Markus Keränen.

Rohean Eero Holmila kertoo Jaikun seuraajaksi syntyneestä mikroblogikeskustelualusta Qaikusta Digitytöt - videpodcastin uusimmassa jaksossa. Helene Auramon kumppaneineen toimittama videoblogi on edennyt neljänteen jaksoonsa. Digityttöjen videotuotannon laatu on korkea: työn jälki on ammattimaista niin kameran edessä ja takana kuin jälkituotannossakin. Videoissa ja blogissa on mainoksia. Yksi jakso koostuu useammasta videoleikkeestä. Aiemmissa jaksoissa on käsitelty musiikkipalvelu Spotifya ja Facebookissa poukkailua ja Twitteriä ja haastateltu Arctic Startup -blogin Antti Vilpposta.

Muutama viikko sitten peräänkuulutin tässä blogissa innovatiivisia tapoja käyttää videoblogeja. Mm. mediayrittäjä Eero Leppänen Rovaniemeltä on kokeillut monenlaista videotuotantoa. Jos Digitytöt on viimeiseen saakka lavastettu, puvustettu, meikattu ja mietitty, niin voi sitä kevyemmälläkin tuotantomallilla viestinsä ilmoille saada - kuten virittämällä kamerapuhelimen auton telineeseen väärinpäin.

• Katso myös Digitoday: Nörttihuumori kukkii vodcasteissa ja videoblogeissa

Etsi muita samanlaisia videoita Aamulehti Blogit

Aamulehti päästää yhteisönsä jäsenet esiintymään liikkuvassa kuvassa. Aamulehden yhteisön videoblogikokeilu kestää Mikael Agricolan päivästä aluksi ainakin sananvapauden päivään 3.5., kertoo Seppo Roth avauspuheenvuorossaan videossa yllä.

Puhujanpönttöön voi ladata noin minuutin mittaisen esityksen - puheen, laulunumeron tai vaikkapa tanssin.

"- Kyseessä on siis kokeilu, koska missään suomalaisessa sanomalehdessä ei ole vastaavaa palvelua tähän mennessä toteutettu", lehti hehkuttaa.

YLEssä Atuubin väki on tällä viikolla tutustunut kännykkävideolähetysohjelma Qikiin.

Alkaako videomuotoinen keskustelu hiipiä valtavirtaan? Oletko törmännyt muihin kokeiluihin? Nähtäväksi jää, millaisen roolin valtavirran uutismedia videomuotoisesta sosiaalisesta mediasta löytää. Toivottavasti mahdollisimman vuorovaikutteisen.

YleX aamun juontaja Juuso Pekkinen ajatti partansa Smakin kundeilla hississä ja julkaisi videon YouTubessa. Haastattelu aamulähetyksessä sai vauhdikkaan esinäytöksen netissä.

Karvoja poistetaan myös tässä Mari Koistisen furminaattori-esittelyvideossa.

Itse olen kunnostautunut viime aikoina Qik-palvelun kokeilemisessa työkavereiden työrauhan kustannuksella. Kännykkäkameran eteen ovat miltei varoittamatta joutuneet niin Pirkka Aunola, Seija Aunila kuin Jari Lahtikin (alla).

Olen tässä blogissa aikaisemmin kirjoittanut videobloggaavista naisista. Olen yhä, ja taas, aiheen äärellä. Qik+Twitter tai Seesmic + Facebook vaikuttavat mainioilta yhdistelmiltä - teoriassa. Kertokaa, jos olette nähneet innovatiivisia käyttötapoja käytännössä. Kiinnostaisi niin työmielessä kuin kirjaprojektinkin näkökulmasta.

MTV3:n Kolme varttia - ohjelma kertoi tarhakameroista (45min 8.10. Tarhakamera - katsele lastasi netissä). Blogissa ohjelman tuottaja moitti palvelua tarpeettomaksi: "Tarhalapset potevat eri tauteja tutkimusten mukaan jopa sata päivää vuodessa, kun tiukoille vedetyt hoitopaikat eivät pysty pitämään yllä edes perushygieniaa. Satojen päiväkotien seinät tihkuvat kosteusvaurioista - ja kunnat virittelevät tarhakameroita vanhempien työpäivän ratoksi." (Tarhakameroita lasten etäkatseluun). Innokkainkaan teknofiili ei voi todeta muuta kuin että kyllä, hygienia ensin.

Mediakasvatuksen teesien mukaan jo pienellekin lapselle oman kuvan näkeminen on voimauttava kokemus. Kuvassa esiintyminen ja kuvan katselu yhdessä rakkaiden läheisten kanssa voi siis kasvattaa itsetuntoa ja saada lapsen tuntemaan itsensä tärkeäksi ja hyväksytyksi.

Ohjelman blogiin on viidessä päivässä tullut 77 kommenttia, joista valtaosa tyrmää palvelun tarpeettomana tai jopa vahingollisena seuraavin perustein:

• Kuvien ottaminen häiritsee lasten leikkejä
• Kuvien julkaisun parissa käytetty aika on pois lasten kanssa olemisesta
• Kuvat voivat suljetusta kuvapankista huolimatta netistä joutua vääriin käsiin
• Kuvien katselu työpaikalla ei ole mahdollista ja kotona ei ole aikaa
• Kuvien katselu illalla kotona on pois vanhempien vuorovaikutuksesta lapsen kanssa

Kuvaaminen ja kuvien julkaisu kuvapankkiin on varmasti oma askareensa, joka vie tottuneeltakin hetkisen. Jos työvoimakysymys voidaan järjestää niin, että touhu ei ole pois lasten hoitopäivän vuorovaikutuksesta päiväkodissa, minä kannatan sitä lämpimästi.

Äitikaverit, joilta asiaa kyselin, suhtautuvat huomattavasti varauksellisemmin:

• Se on enemmän kumminkin vanhempien mukavuudeksi kuin lapsen, eihän se lapsi koe olevansa osa äidin päivää vain sillä että siitä otetaan välillä kuvia tai videokuvaa. (AV)
• Tavallaan ajatus on kyllä kaunis, mutta tuntuu turhalta. -- Tuntuu siltä, että tirkistelemällä oman lapsen hoitopäivää etäännyttää ja välineellistää itsensä entistäkin kauemmaksi. (TT)
• Musta tää on ihan sama juttu kun puhuttiin 70-luvulla avainkaulalapsista joiden vanhemmat on töissä (tehtaassa) ja lapset juoksee itekseen pihoilla. Jos nyt vielä jo pienten hoitopaikassakin on välineitä välissä etäännyttämässä todellisesta ihmisyhteydestä, niin voi pöh. (UL)
• Kannatan siinä mielessä kokeilua, että kuva voi hyvällä tavalla täydentää vanhempien käsitystä lastensa päiväkotipäivästä, mutta yksinomaan kuvien varaan ei kyllä voi tuudittautua. Vanhemman on vaikka millaisesta kuvapankista huolimatta oltava aktiivinen, kyseltävä, vietettävä aikaa päiväkodissa edes joskus, osallistuttava päiväkodin tapahtumiin, jäätävä pihalle tai sisälle hetkeksi katselemaan leikkejä, pyrittävä tutustumaan pk:n työntekijöihin, lapsen leikkikavereihin ja heidän vanhempiinsa. Epäselväksi jäi olisiko kuva liikkuvaa? Jos, niin aina parempi. Still-kuvaa en oikein ymmärrä, jos kameralla voisi liikkuvaakin kuvata. (Minni Niemelä)

Ajankohtaisohjelman blogin kommenteissa moni ihmetteli, mihin tarvitaan kallis vuokralaite. Järjestelmän (kamerakännykkä ja kuvapankki) käyttömaksu kaupungille on 100€/kk /laite. MTV3:n mukaan Helsingissä kännyköitä kokeillaan seuraavan kahden vuoden ajan noin 30 päiväkodissa runsaan 60 puhelimen turvin. Kokeilu maksaa kaupungille noin 158 000 euroa.

Minni Niemelä jäi miettimään yhteisöllisempää ja halvempaa toteutusta lasten kuvaamiselle. Hän toteuttaisi asian esimerkiksi niin, että päiväkodin vanhempainyhdistys tms. hoitaa päiväkotiin kamerat, joko lainaan tai omaksi ja joku siirtää kuvat nettiin tai kuvat lähetetään suoraan puhelimesta esim. blogiin, jonne pääsee vain salasanalla.

Itse olen kotona päivittäin kuvannut vuoden päivät tyttäreni askareita etäämmällä asuvien isovanhempien iloksi. He ovat kokeneet kuva- ja videoblogia seuraamalla olevansa läsnä lapsenlapsen elämässä joka päivä. Uskon, että arjen dokumentoiminen kuviksi ja videoiksi on tärkeää ja arvokasta, kunhan toteutustapa ei käy rasitteeksi. Tekniikan ja palvelujen on syytä kehittyä vielä hieman nykyisiä vaivattomammiksi käyttää.

Connectedday -palvelu on kehitetty alun perin Forum Viriumin, Helsingin kaupungin rahoittaman innovaatiokehittämön projektina. Kirjoitin aiheesta Tuija täällä hei - blogissa 19.6.2006: Kuvapäiväkirjapalvelu avaa vanhemmille ikkunan päiväkodin arkeen.

Katso myös Tuhat sanaa - blogissa aiemmin:

• Joululahjavinkki: rakkaille läheisille nettikamerat ja opetusta
• Langattomasta digipokkarista: Nikon S51c antaa WiFi:lle huonon maineen
• Digitaalinen kodinhoito vie aikaa, mutta palkitsee