
Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Savon Sanomat uutisoi viime kuussa Lepopaikka.fi - palvelusta, jossa asiakas voi sytyttää virtuaalisen kynttilän hautausmaalta kuvatun hautakiven viereen. Valokuvia löytyy yli 40 suomalaiselta hautausmaalta Ylä-Savon, Kuopion ja Helsingin alueilta (Kynttilän voi sytyttää haudalle kotona).
Pirjo Ronkainen kommentoi palvelua tänään Savon Sanomien pääkirjoitussivulla. Hän on sitä mieltä, että virtuaalikynttiköitä on ihan turha sytytellä netissä. "Hartauden kokemusta nettiin on mahdoton siirtää." -- "Onnea ja surua ei voi kokea virtuaalisesti" (Virtuaalielämässä ei ole tunteita).
Hautakivien kuvaaminen ja pikselikynttiläpalstojen myyminen niiden viereen on innovaatio, jolle täytyy nostaa hattua. Palvelu ratkaisee käytännön ongelman: miten osoittaa julkisesti kunnioittavansa esi-isiensä muistoa. Perinteisestihän asia on hoidettu viemällä haudalle kynttilöitä palamaan. Maksullinen muistimerkkisaitti netissä voi olla jollekulle tervetullut uusi tapa harjoittaa hartautta tai ainakin esittää tekevänsä niin.
- Voisin maksaa siitä, että joku vie osoittamalleni haudalle kynttilän ja ottaa siitä minulle kuvan, ehdotti kaveri, jonka kanssa palvelusta keskustelin. Häntä epäilytti, tokko oikea kohderyhmä hoksaa kynttilät nettipalvelusta. Etteivät pala harakoille. Toisaalta miksi maksaa Lepopaikka.fi - palvelulle, jossa ei tiettävästi vielä käy kukaan, uusi kun on - voisihan virtuaalisen kynttilän voisi sytyttää sanoin ihan ilmaiseksikin. Facebookin olotilaviestiksi vain että Tuija muistaa Hilja-mummua, joka olisi tällä viikolla 95 vuotta jos eläisi.
Nyt selvitetään, rikkooko Lepopaikka.fi yksityisyyden suojaa tai jotain muuta säädöstä. Tiemmä Kirkko ja koti -lehden mukaan tietosuojavaltuutetun toimisto epäilee, että toiminta rikkoo henkilötietolakia, julkisuuslakia, hautaustoimilakia ja väestörekisterilakia. Äläkkä muistuttaa Igglon markkinoille tulosta - omakoti- ja rivitaloasujat ovat hermostuneet kotiensa kuvaamisesta. Viimeksi Igglo ja kuopiolaiset riidoissa talotiedoista.
Virtuaalikuluttamisen järjellisyydestä keskustellaan myös Mari Koistisen blogissa: Virtuaalitavarat luovat netti-identiteettiä.
Kommentit
Muistokirjoitukset.fi?
Jonkinlainen tilaus tämäntyyppiselle palvelulle ilmeisesti on olemassa, mutta Lepopaikka.fi:n konsepti vaikuttaa hieman mauttomalta.
Kunnioittavampi tapa muistaa edesmenneitä voisi esimerkiksi olla eräänlainen muistokirjoitusten ympärille rakentuva palvelu, jossa kuka tahansa voisi muistella läheisiään tai vaikkapa julkisuuden henkilöitä.
Palvelu saattaisi kerätä suurenkin määrän hauskoja ja koskettavia tarinoita, joiden kautta voisimme yhteisöllisesti ja kunnioittaen muistella joukostamme poistuneita (edellyttäen, että moderointiongelmat olisi tehokkaasti ratkaistu).
Uskoisin, että em. palvelu antaisi joka tapauksessa paremman tavan käsitellä kyseistä aihetta kuin maksullisten virtuaalikynttilöiden sytyttäminen.
Nettisureminen on oikeaa – maksulliset palvelut kysymysmerkki
Olen juuri itse menettänyt kaukaisen ystävän ja saanut paljon lohtua siitä, että netitse voi surra, myös tekstiviestein. Mutta surulla rahastaminen on syvältä. Ajatus riittää. Ajatuskynttilöitten sytyttäminen on todellista. Myös virtuaalinen osanotto tuntui hyvälle. Syntyi tunne, että me suremme.
Voiko oikea kynttilä osoittaa oikeaa surua?
Uutta on helppo kritisoida. Pohjimmiltaan hautakynttiläteollisuus on samanlaista surulla ja muistoilla rahastamista kuin virtuaalikynttilätkin. Merkittävämpänä erona näen oikean kynttilän esteettisyyden niin yksittäisenä liekkinä kuin hautausmaan tuikkivana lilekkimerenä. Lepopaikka.fi on graafisesti niin tolkuttoman ruma, että se tuntuu halvalta huijaukselta.
Mielestäni palvelu olisi hieno ja maksamisen arvoinen, jos jokin algoritmi rendaisi palavan kynttilän lepattavine liekkeineen suoraan kuvaan. Siihen saakka polttelen kynttilöitä paremman etäisyyden iskiessä ikkunanlaudallani.
Kirjoita uusi kommentti